Pääkirjoitus

Uuden hallituksen kyettävä yhteistyöhön

Postin ympärille keriytynyt vyyhti johti eilen pääministeri Antti Rinteen (sd.) eroon ja hallituksen kaatumiseen. Pitkään jatkunut epäluottamus Rinnettä ja hänen toimintansa kohtaan huipentui Postin omistajaohjaukseen liittyviin epäselvyyksiin. Omistajaohjauksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero (sd.) joutui eroamaan jo viime viikolla.

Epäluottamus oli syvintä keskustassa. Puolue ilmoitti maanantaina, etteivät he luota pääministeriin. Keskustan puheenjohtajan, elinkeinoministeri Katri Kulmunin mukaan puolue kuitenkin toivoo nykyisen hallituspohjan jatkavan.

Vaikka muistakin hallituspuolueista on kuulunut nurinaa Rinteen johtamistapaa kohtaan, ne olisivat antaneet Rinteen jatkaa.

Siitä huolimatta, että SDP:n puoluehallitus ilmoitti maanantaina tukevansa Rinnettä, yksiselitteistä tuki ei ole ollut. Moni sosiaalidemokraatti muistaa, miten Rinne syrjäytti puolueen edellisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen. Sen seurauksena Urpilainen väistyi Rinteen tieltä valtiovarainministerin paikalta. Näiden haavojen arpeutuminen on osin vieläkin kesken.

Rinteen vaikeaa tilannetta kuvaa, että viime viikon perjantaina alkaneen kujanjuoksun aikana monikaan SDP:n vaikuttaja ei lähtenyt julkisesti tukemaan puolueen puheenjohtajaa ja pääministeriä. Jonkinlaista kohtalon ivaa on, että sunnuntaina Urpilainen aloitti EU-komissaarina ja Rinne joutui eilen eroamaan pääministerin tehtävästä.

Edellisellä vaalikaudella oppositiojohtaja Rinne varoitti maan hallitusta puuttumasta työmarkkinaneuvotteluihin. Hänen mielestään siitä ei tule kuin sutta ja sekundaa. Pääministerinä Rinne unohti oppinsa ja lopputulos oli hänen kannaltaan katastrofi.

Hallituksen kaatumisesta huolimatta mikään hallituspuolue ei halua uusia vaaleja, joten hallitus jatkaa pikaisten hallitusneuvottelujen jälkeen entisellä kokoonpanolla ja ohjelmalla.

Kuluvasta viikosta tulevat väistämättä mieleen tapahtumat, jotka johtivat Anneli Jäätteenmäen (kesk.) eroon pääministerin paikalta kesäkuussa 2003. Silloin SDP:n luottamus pääministeriin loppui ja puolue ilmoitti keskustalle, että hallitus voi jatkaa, mutta se edellyttää pääministerin vaihtamista. Keskusta vaihtoi Jääteenmäen Matti Vanhaseen ja entinen hallituspohja jatkoi.

Suomen viimeisin täyden vaalikauden istunut hallitus oli pääministeri Paavo Lipposen (sd.) kakkoshallitus (15.4.1999–17.4.2003). Aivan ilman muutoksia sekään ei selvinnyt, sillä vihreät lähtivät hallituksesta toukokuussa 2002. Sen jälkeen hallitusten vaihtuminen on johtunut pääministerin vaihdoksesta, vaikka yhteistyössäkin olisi ollut paljon toivomisen varaa. Pitkään kipuillut Sipilän hallitus erosi viime keväänä kuukautta ennen eduskuntavaaleja.

Nykyiset hallituspuolueet ovat kilvan kehuneet hallitusohjelmaa ja sen tavoitteita. Kovat työllisyys- ja taloustavoitteet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Ilman talouskasvua on työllisyystavoitteiden saavuttaminen vaikeaa ja työllisyys auttaa tasapainottamaan julkista taloutta.

Ohjelman tavoitteet ovat hyviä, mutta sen toteuttaminen ei ole kunnolla edes alkanut. Ensi vuoden budjetinkin käsittely on kesken. Isojen uudistusten tekeminen edellyttää vahvaa hallitusta, jossa sisäinen luottamus on saumaton.

Puolueet joutuvat käymään tulevan pääministerin johdolla perustavaa laatua olevan keskustelun toimintatavoista ja strategiasta, miten hallitusohjelman tavoitteet pyritään saavuttamaan. Irtiottoihin ei ole enää varaa. Vaikka pääministerin vaihtuminen jättää säröjä puolueiden välille, ne on pakko sivuuttaa. Toimeen on tartuttava jämäkällä otteella.

Ilman keskinäistä luottamusta yhteistyötä ei ole mitään syytä jatkaa.

Vaikka pääministerin vaihtuminen jättää säröjä puolueiden välille, ne on pakko sivuuttaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK:n puheenjohtajalla on suosikki pääministeriksi, mutta hän ei sitä kerro

Kulmunin kuiskaus kaatoi Rinteen

Tasavallan presidentti myönsi eron Antti Rinteen hallitukselle — hallitus jatkaa toimitusministeristönä