Pääkirjoitus

Vuosi 2019 vaihtoi politiikan sukupolven

Ensi viikolla juhlitaan uutta vuotta 2020. Vuodenvaihteessa on luontevaa katsoa hetki taaksepäin – mitä on saatu aikaan, mitä kannattaa kantaa oppina tulevaan? Myös MT pureutuu tähän vuodenvaihteen lehdissään.

Vuosi 2019 jää historiaan politiikan hulluna vuotena. Sen aikana on käyty kahdet valtakunnalliset vaalit. Kotimaan politiikkaa ovat leimanneet hallitusten vaihtumiset. EU:n toimintaa on taas määritellyt Britannian eroprosessi, joka näyttää vihdoin saavan päätöksensä tammikuun 2020 lopussa.

Yhteiskunnallinen keskustelu on vuoden aikana kärjistynyt. Jyrkät vastapuolet lennokkaine kannanottoineen löytyvät nopeasti lähes asiassa kuin asiassa.

Toisaalta Suomi on monella mittarilla taas entistä parempi. Olemme saaneet nauttia talouskasvusta sekä työllisyyden ja hyvinvoinnin paranemisesta.

Huhtikuun eduskuntavaalit olivat muutosvaalit. Kansa tyrmäsi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen jatkoaikeet. Talouden kääntäminen kriisin partaalta ei hallitusta auttanut.

Hallituspuolueista vain kokoomus menestyi vaaleissa. Perussuomalaisista irronneet siniset katosi kokonaan, keskusta sai historiansa heikomman vaalituloksen.

Vaalien suurin voittaja oli perussuomalaiset, joka jäi kisassa suurimman puolueen asemasta vain niukasti SDP:n taakse. Antti Rinne nosti demarit ykköseksi, mutta voitto oli tuskainen, eikä luonut Rinteelle vahvaa pohjaa aloittaa pääministerinä.

Vaalikeskustelu oli poikkeuksellisen rajua ja sitä hallitsivat perussuomalaiset ja vihreät kampanjoillaan. Näiden puolueiden voitto hiivutti pääministeripaikkaa janonneen kokoomuksen lopulta kolmanneksi.

Hallituksen muodostaminen vaalien jälkeen kävi nopeasti mutta sisälsi yllätyksen. Vaalituloksen perusteella ilmeiseltä näytti SDP:n johtama sinipuna. Hallitustunnustelija Rinne halusikin hallitukseensa kokoomuksen sijasta jo oppositioon ilmoittautuneen keskustan. Hinnaksi tulivat tunnetut kymmenen kynnyskysymystä.

Rinteen hallituksen toimintakyky osoittautui heikoksi. Hallitustyötä leimasivat ministereiden julkinen riitely ja pääministerin taipumus puuttua asioihin, jotka eivät ensisijassa kuuluneet hänen vastuulleen. Tämä johti selittelyjen sarjaan, joka loppui Postin omistajaohjauksen sekavuuksien jälkeen Rinteen eronpyyntöön joulukuun alussa. Hallituspohja jatkoi, demarit vaihtoivat pääministeriään.

Joulukuun 10. päivänä aloittanut Sanna Marinin (sd.) hallitus on jo kolmas hallitus vuoden aikana. Hallituksen alku on ollut tuulinen liittyen muun muassa al-Holin leirin palautuksiin sekä ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toimiin niiden valmistelussa.

Marinin noustua pääministeriksi, syntyi ennennäkemätön tilanne – kaikkia viittä hallitusryhmää vetää nyt nainen. Jos hallitus selviää kesään, Marin nousee myös SDP:n puheenjohtajaksi.

Marin on lyhyessä ajassa jo kolmas puolueensa ykköspaikalle nouseva hieman päälle kolmekymppinen nainen. Aiemmin tänä vuonna puheenjohtajuuden ovat ottaneet vihreiden Maria Ohisalo ja keskustan Katri Kulmuni. Hallituksessaan heillä on kumppanina vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, 32.

Suomen politiikka on nähnyt vuoden aikana nopean sukupolvenvaihdoksen. Puoluejohtajissa 1950- ja 60-luvulla syntyneet miehet on vaihdettu 1980-luvulla syntyneisiin naisiin. Vaihdos on huomattu myös maailmalla.

Nuorten johtajien hallitukseen liittyy paljon odotuksia. Sen pitäisi turvata talouden ja työllisyyden myönteinen kehitys koko maassa, tehdä vastuullista ilmastopolitiikkaa sekä päättää edeltäjiltään kesken jääneet uudistukset.

Keskeinen oppi päättyvältä vuodelta on tarve keskittyä päätöksiin riitelyn sijaan. Päätökset ovat tärkein tapa kantaa vaaleissa saatua vastuuta.

Päätökset ovat tärkein tapa kantaa vaaleissa saatua vastuuta.

Lue lisää