Pääkirjoitus

Ilmastokeskustelussa rakentavia piirteitä

Ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja sen torjunnan tarpeesta vallitsee lähes yksimielisyys. Keinoista muutoksen estämiseksi näyttää olevan hankala päästä eteenpäin.

Keskustelussa maa- ja metsätalous ovat olleet vahvasti esillä. Sen sijaan, että keskityttäisiin ilmastonmuutoksen todellisiin syihin, on syyllisiksi löydetty metsien hakkuut ja ruuan tuottaminen.

Erilaisissa laskelmissa suomalaiset metsät ovat vahvan hiilinielun sijaan saatu jopa päästölähteiksi. Ruuan tuotannossa erityisesti nautakarjatalous on nostettu tikun nokkaan. Erilaisia näkemyksiä ei ole haluttu edes kuulla, vaikka ne olisivat kuinka perusteltuja.

Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen mielestä ilmastonmuutos on kiistaton fakta, mutta toivoa kuitenkin on, eikä maailmanloppu ole näköpiirissä. Hän toteaa, että media ja pieni joukko tutkijoita ovat lähteneet dramatisoinnin tielle, ja poliitikotkin ovat välillä intoutuneet väärille urille. (IL 13.1.)

Taalaksen mielestä keskeistä on ymmärtää, mikä on ilmastonmuutoksen torjunnan ydin koko maailmassa. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan viisautta ja malttia, ei hurmahenkisiä päätöksiä, jotka eivät pidemmän päälle edistä itse asiaa.

Taalas muistuttaa, ettei ydin ole pohjoismaiden metsänielut, ei siirtyminen vegaaniseen ruokavalioon eikä edes lentoliikenteen lopettaminen. Keskeistä on luopua fossiilisista energialähteistä ja korvata ne vesi-, ydin- ja uusiutuvalla energialla. Ilmastoteko on myös korvata rakentamisessa teräsbetoni puulla.

Vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutoskeskustelu on ainakin ajoittain muuttunut rakentavammaksi.

MTK:n toimihenkilöpäivillä järjestetyssä paneelikeskustelussa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen totesi, että Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen onnistuu paneutumalla fossiilisiin polttoaineisiin, eikä ole mitään syytä hyökätä maatalouden kimppuun. (MT 17.1.)

Paneelin osallistuneet keskustelijat olivat yksimielisiä, että viljelijöille pitäisi maksaa korvausta hiilen sidonnasta. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) muistutti, etteivät viljelijät pysty tekemään ilmastotoimia, jos tili on tyhjä.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Arja Mustosen mielestä paras rahoitusväline on ympäristökorvausjärjestelmä. Rahan siirtäminen viljelijän taskusta toiseen ei kuitenkaan auta. Hiilen sitomisen pitää olla taloudellisesti kannattavaa. Maanviljelijä Kaisa Pihlajan mukaan korvaus pitäisikin tulla nykyisen järjestelmän ulkopuolelta.

Komissio esitti viime viikolla Vihreän kehityksen ohjelmaan (Green deal) tuhat miljardia euroa seuraavalle kymmenelle vuodelle. Rahat tulevat EU:n budjetista, Euroopan investointipankilta ja yksityisiltä sijoittajilta. Esityksen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta veisi tulevalla seitsemän vuoden rahoituskaudella ison osan unionin budjetista.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta vastaava komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans ja EU:n koheesio- ja uudistusasioista vastaava komissaari Elisa Ferreira totesivat mielipidekirjoituksessaan, että EU:n ilmastoneutaaliustavoite pitää toteuttaa tasapuolisesti ja reilusti. Heidän mielestään huomiota pitää kiinnittää siihen, että kaikki pysyvät muutoksessa mukana. (MT 17.2.)

Komission esityksen mukaan kaikki jäsenmaat olisivat oikeutettuja saamaan tukea ilmastohankkeilleen, mutta eniten tukea saisivat hiilestä riippuvaiset maat.

Suomen on huolehdittava siitä, että saamme oikeudenmukaisen osamme komission kaavailemasta rahastosta. Sen avulla voisi esimerkiksi maksaa maa- ja metsätaloudelle hiilen sitomisesta.

Maatalouden kimppuun ei ole mitään syytä hyökätä.

Lue lisää