Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Pääkirjoitus

Kun eroa on 1 300 kilometriä

Myös Ruotsi tarvitsee keskustelua Venäjän kanssa.

Suomen ja Ruotsin suhtautumisessa Venäjään on edelleen eroja. Yksi merkittävimmistä on 1 300 kilometriä maarajaa. Näin vanhan totuuden kiteytti presidentti Sauli Niinistö vastatessaan ruotsalaisarvosteluun presidentti Vladimir Putinin tulevasta Suomen vierailusta. Koko keskustelu aiheesta oli presidentin kesäasunnolla Kultarannassa käydyn kokouksen sähäkintä antia. Se kuvastaa laajemminkin Suomen ja Ruotsin yhteistyön asetelmaa ja mahdollisuuksia.

Venäjän uudesta asemasta ja sen aiheuttamista riskeistä kansainväliselle yhteisölle puhuttiin Kultarannassa huomattavan suoraan. Välittömän sotilaallisen uhan kiistivät julkisissa puheissaan sekä Suomen että Ruotsin edustajat, mutta turvaa nämä maat toisistaan selvästi hakevat. Yhä useammassa puheenvuorossa tuotiin esille myös maiden mahdollinen jäsenyys läntisessä puolustusliitossa Natossa, jos tilanne edelleen kiristyy.

Sovinnollista ja rakentavaakin keskustelua hämmensi kuitenkin Ruotsin entinen puolustusministeri ja nykyinen ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Karin Enström, joka avoimesti kyseenalaisti presidentti Putinin Suomen vierailun. Häntä tuki myös kokoukseen osallistunut kansanedustaja Allan Widman.

Niinistön vastaus oli selkeä. Hän antoi ymmärtää ruotsalaisten olevan ajastaan jäljessä, muistutti dialogin tarpeellisuudesta kriisien ratkaisussa ja huomautti muun muassa Yhdysvaltojenkin käyvän keskustelua Venäjän kanssa hankalasta tilanteesta huolimatta. Niinistö myös kertoi, ettei Venäjä ole tapaamisissa pyrkinyt taivuttamaan Suomea pois läntiseltä linjalta.

Niinistön kantaa on helppo tukea. Kysymys ei ole ruotsalaisten tilannetajun puutteesta, vaan Suomen ja koko läntisen yhteisön yhteisestä edusta. Jos lännen ja Venäjän välinen Krimin miehityksestä alkanut konflikti aiotaan joskus sopia, ilman vuoropuhelua ja siihen kykeneviä henkilöitä se ei onnistu.

Silti Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on syvenemässä. Kehitys ei kuitenkaan ole niin nopeaa, kuin toiveikkaimmat ovat odottaneet. Konkretiaa toivovat eivät sitä helposti löydä. On selvää, ettei kumpikaan maa halua tällä hetkellä liittoutua, edes toistensa kanssa. Yhteistyötä yritetään viedä eteenpäin pitämällä operatiivinen päätösvalta ja toimenpiteet pelkästään omissa käsissä.

Kyse on yhteisestä suunnittelusta, valvonnasta, tietojen vaihdosta ja yhteistyöstä kansainvälisillä areenoilla. Tästä yksi erinomainen esimerkki oli taannoinen pohjoismaiden yhteinen vierailu Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman vieraana. Tuloksena oli Itämeren alueen julkinen huomioiminen Yhdysvaltain strategisessa ajattelussa.

Tärkeintä yhteistyötä Suomi ja Ruotsi voivat tehdä suunnitellessaan yhteistä suhtautumistaan Natoon. Ilman jäsenyyttäkin molemmat maat voivat osallistua puolustusliiton operaatioihin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Parasta olisi, jos tämä toiminta hyödyttäisi mahdollisimman hyvin ja suunnitelmallisesti molempia maita.

Mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä on jo itsessään tärkeää sekä Suomelle että Ruotsille. Jos jompi kumpi tai molemmat tähän ratkaisuun joskus päätyvät, yhteinen harkinta tai ainakin hankkeesta informointi toiselle olisi aivan olennaista.

Vaikka eroa ajattelussa olisi toista tuhatta kilometriä, molemmat maat myös tarvitsevat toisiaan. Suomi on sotilaallisesti paremmin valmistautunut Ruotsin laiminlyötyä oman puolustuksensa. Ruotsin maantieteellinen asema puolestaan on sen etu. Silti keskustelua Venäjän kanssa tarvitsevat molemmat, vaikka kaikista ruotsalaisista ei juuri nyt siltä tunnu.

Lue lisää

Venäjä lisää painetta myös Ruotsia vastaan

Ruotsi-selvitys: Venäjä on ainoa sotilaallinen uhka lähialueella

Sotilaalliset jännitteet lisääntyvät Itämerellä: ”Edetään Ruotsin kanssa askel kerrallaan"

Ruotsin puolustusministeri kannustaa Suomea kallistumaan Gripeniin: Valinta avaisi uusia mahdollisuuksia puolustusyhteistyölle