Pääkirjoitus

Särjestä järkeäkalatalouteen

”Tuhansien järvien maassa eksoottisissa tuontikaloissa ei ole mitään järkeä.”

Roskakala on hyvin syrjivä ja epäasiallinen käsite. Se leimaa ikävällä tavalla kohteitaan, jotka kuitenkin ovat useimmiten jaloja, kotimaisia kalalajeja.

Roskakalaksi on totuttu kutsumaan vesistöjen hoitokalastuksessa nousevia särki- ja lahnasaaliita. Pilkkanimensä mukaisesti saalis on usein päätynyt kaatopaikalle.

Perinteisessä suomalaisessa ruokahuollossa särjellä ja lahnalla on kuitenkin ollut oma tärkeä osansa. Tuhansien järvien rannoilla elävä kansa on vuosisatojen ajan saanut niistä lisäystä ja vaihtelua ruokavalioonsa.

Nyt särki ja lahna tekevät paluuta suomalaiseen ruokapöytään. Tuoretuotteisiin erikoistunut yritys Caternet tuo ensi vuonna kauppojen pakastealtaisiin maukasta lähikalaa jalostettuna siten, että tuotteet tulevat kotikeittiöissä helposti valmistettua (MT 28.10.).

Lahnan ja särjen osalta yritys hyödyntää järvien kunnostuskalastuksessa saatuja saaliita. Näin roskakalaksi nimetty saalis muuttuukin taas arvokalaksi.

Caternetin hanke on kaikin puolin hyödyllinen ja kannatettava. Tällaiselle toiminnalle on toivottava onnea ja menestystä. Vastaavien oivallusten soisi myös yleistyvän.

Saaliin mielekäs käyttö lisää varmasti kiinnostusta hoitokalastukseen. Suomen sisävesikalastajat ainakin uskovat voivansa vastata särkikalojen kasvavaan kysyntään.

Jos ja kun hoitokalastuksen taloudellinen kannattavuus paranee, hyötyvät tästä myös rehevöityneet vesistöt. Vesistöjen kunto kohenee, mikä tekee tilaa myös muiden, perinteisesti arvostetumpien kalalajien kasvulle.

Suomessa on vesistöjen puolesta kenties maailman parhaat edellytykset menestyvälle kalataloudelle. Käytännössä sekä kalastajien että saaliiden määrät ovat kuitenkin olleet laskussa.

Kuluttajat tuntevat yhä paremmin kalan terveellisyyden, mikä on lisännyt sen kysyntää. Valitettavasti kulutuksen kasvua on jouduttu paikkaamaan jatkuvasti tuontikalalla.

Tuhansien järvien maassa tässä ei ole mitään järkeä. Kun kotimaista kalaa ei saada tarjolle, pannulle päätyy kasvatettua tuontilohta sekä eksoottisia – jopa uhanalaisia – kalalajeja Kaukoidän usein saastuneista vesistä.

Kotimaisen kalatalouden kehittäminen on tahdon asia. Se vaatii hyvää ja rakentavaa yhteistyötä sekä päättäjiltä että vesialueiden haltijoilta.

Paljon hyvää on saatu aikaankin. Yhteistyöllä kalastuskunnat ovat monin paikoin kyenneet parantamaan kalavesien tilaa ja edistämään kalakantojen järkevää hoitoa. Myös julkisin varoin tuetut hankkeet ovat palvelleet näitä tavoitteita.

Kalatalouden mahdollisuudet ovat kuitenkin edelleen suurelta osin hyödyntämättä. Alan vahvistuminen toisi työpaikkoja sekä kalastukseen että saaliin jalostukseen. Vaihto tuontikalasta kotimaiseen olisi sekin kansantaloutta vahvistava muutos.

Hyvin hoidettuina kalavedet eivät tuota pelkästään ruuan raaka-ainetta vaan myös elämyksiä. Virkistyskalastus voisi kuulua entistä vahvemmin maaseutumatkailun tarjontaan. Osaavissa käsissä kalastustapahtuma muuttuu myös laadukkaaksi vientituotteeksi.

1990-luvun lamaan kaatuvan Suomen silloinen pääministeri, nyt jo edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri (kok.) kehotti rahapulaa valittelevia suomalaisia syömään silakkaa. Lausuntoa moitittiin ylimieliseksi, mutta asiasisällöltään siinä oli myös järkeä.

Suomen talouskehitys on lähivuosina vaikeiden haasteiden edessä. Syömällä kotimaista ruokaa – johon myös kotivesien kalat kuuluvat – voidaan näihin haasteisiin merkittäviltä osin vastata.

Aliarvostettujen särkikalojen jalostuksessa elintarvikkeiksi on kosolti järkeä. Eikä näiden tuotteiden syönti tunnetusti järkeä ainakaan vähennä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Saamelaiskäräjät esittää valtiolle Tenojoen kalastussopimuksen irtisanomista

Särkimousserulla

Saaristomeren särkisaalis tapissa, lahnan pyyntiä voisi vielä lisätä – pyynnin toivotaan jatkuvan, vaikka palkkioraha loppuu