Pääkirjoitus

Suomalainen metsä vastatuulessa EU:ssa

Kyse ei ole ilmastopolitiikasta, vaan pelkästään politiikasta.

Kuluvaa vuotta voi hyvällä syyllä kutsua Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan osalta supervuodeksi. EU:ssa päätetään tänä vuonna, miten unioni aikoo lunastaa lupauksensa vähentää hiilidioksidipäästöjä vuoden 1990 tasosta 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Suomen näkökulmasta ei näytä hyvältä, vaan uhkaamme jäädä muiden jalkoihin.

Energiapolitiikassa EU:n tavoitteena on kestävä kehitys, kilpailukyvyn ylläpitäminen ja energiavarmuudesta huolehtiminen. Tavoitteiden valossa on outoa, että EU:lta ei näytä löytyvän ymmärrystä metsien merkitykselle energia- ja ilmastopolitiikassa. Suomalainen puu tuntuu olevan EU:ssa joka käänteessä vastatuulessa.

Ongelmat alkoivat jo vuonna 2011 YK:n ilmastokokouksessa Durbanissa. Siellä tehtyjen päätösten perusteella suomalaiset metsät muuttuivat hiilinielusta hiilidioksidipäästöjen lähteeksi.

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta päätyi omassa esityksessään samaan tulokseen. Valiokunnan mielestä Suomen metsistä tulee päästölähde, jos metsiä hakataan vuodessa enemmän kuin vuosina 2000–2012 keskimäärin. Sitä, että metsien kasvu on huomattavasti paljon suurempi kuin niiden arvioidut hakkuut, ei kummassakaan edellä mainitussa päätöksessä otettu huomioon.

Jos Suomi lisää hakkuita vertailuvuosia suuremmaksi, pitää meidän ostaa muilta, omat metsänsä hakanneilta mailta päästöoikeuksia. Vuosittainen lasku saattaa nousta satoihin miljooniin euroihin.

Maanantaina EU:n komissio julkisti suurten energialaitosten rikkidioksidin ja typen oksidien uudet päästörajat. Päästörajat vaihtelevat käytettävän polttoaineen mukaan.

Rajoja tiukennetaan eniten puuta ja turvetta käyttäville laitoksille. Turvetta käyttävien pitää vähentää rikkipäästöjä 300 milligrammasta ja puuta käyttävien laitosten 200 milligrammasta 100 milligrammaan ilmakuutiolta. Kivi- ja ruskohiiltä käyttäviä laitoksia kohdellaan paljon lievemmin. Niiden rikkipäästöjen raja kiristyy 400 milligrammasta 360 milligrammaan.

Puuta ja turvetta käyttäviä energialaitoksia on Suomessa, ja rusko- ja kivihiiltä käytetään paljon Keski-Euroopassa.

Jotta uusiin päästörajoihin Suomessa päästään, tarvitaan konsulttiyhtiö Pöyryn laskelmien mukaan biomassaa ja turvetta polttaviin laitoksiin 430 miljoonan euron investoinnit. Lisäksi vuosittaiset käyttö- ja kunnossapitokustannukset nousevat yli 30 miljoonaa euroa.

Näyttää siltä, että EU on ilmastopolitiikan nimissä tukemassa rusko- ja kivihiilen käyttöä uusiutuvan bioenergian kustannuksella. Kyse ei olekaan ilmastopolitiikasta, vaan pelkästään politiikasta, jossa jäsenmaiden kansalliset intressit ajavat yhteisen edun ohi.

Energiabiomassojen kestävyyskriteerit ovat myös vastatuulessa. Ympäristö­valiokunnalle kesäkuussa esitellyssä raportissa esitetään muun muassa, ettei turvemailta saisi korjata energia­puuta eikä biopolttoaineita saisi tehdä harvennuspuusta, sahanpurusta tai mäntyöljystä.

Voimaloita koskevat uudet päästörajat tulevat lähivuosina voimaan, mutta maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsiä koskevaan lulucf:ään ja biomassojen kestävyyskriteereihin on mahdollisuus vielä vaikuttaa.

Muutosten aikaansaamiseen ei riitä, että on oikeassa. Pitää pystyä myymään asia myös muille päättäjille.

Suomalaisia on ajoittain moitittu, että osaamme kyllä tehdä hyviä tuotteita, mutta emme hallitse markkinointia ja myyntiä. Samasta asiasta on kysymys myös suomalaisen hyvän metsänhoidon markkinoinnissa. Metsänhoito pitää hienosti sanottuna brändätä.

Elokuu on Euroopassa lomakuukausi. Suomalaisten edunvalvojilla lomailuun ei ole nyt aikaa, koska syksyllä EU:ssa tehdään Suomen kansantalouden kannalta erittäin merkittäviä päätöksiä. Tuuli pitää saada kääntymään.

Lue lisää

Yle uutiset: Venäjän metsäpalot savuttavat Etelä-Karjalassa – ilmanlaatu on hyvä suurimmassa osassa maakuntaa

Yle uutiset: Etelä-Savossa tulossa ennätyksellinen puukauppavuosi

Pelastuuko ilmakehä sähkö­autoilulla?

"Katastrofi metsätaloudelle", toteaa MTK:n Tiirola EU:n metsästrategiasta