Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Vieraskolumnit

Miksi kouluissa tuetaan vain keskiarvoa heikommin, ei paremmin osaavia?

Sari Hyvärinen: "Hitaammin oppiville tukimuotoja on yksinkertaisemmista kirjoista koulunkäyntiavustajaan ja luokan kertaamiseen. Niille, jotka oppivat nopeammin, ei tunnu löytyvän mitään."

Ekalle luokalle mennessäni olin osannut lukea ja kirjoittaa jo parisen vuotta, enkä oikein jaksanut istua hiljaa aloillani, kun opettaja luki ääneen kolmasti lukemaani kirjaa. Sain moitteita ja opettelin vaeltamaan syvälle oman pääni sisään tylsyyden iskiessä.

Omien kouluikäisten lasteni osatessa sujuvasti jonkin asian he saavat kehotuksen edetä hitaammin. Kun läksyt ehtii tehdä jo koulussa, ei kannata kertoa osaavansa, jotta välttyisi rangaistukselta tuntuvilta lisätehtäviltä.

Koska opetustahti suunnitellaan keskivertoa silmällä pitäen, opetus kyllä sopii Gaussin käyrän mukaisesti suurimmalle osalle oppilaista.

Hitaammin oppiville tukimuotoja on yksinkertaisemmista kirjoista koulunkäyntiavustajaan ja luokan kertaamiseen. Niille, jotka oppivat nopeammin, ei tunnu löytyvän mitään. Ja silti, ihan jo tilastologiikan mukaan, heitä luulisi olevan yhtä paljon. Miksi tuetaan vain keskiarvoa heikommin, ei paremmin osaavia?

Kun alle kouluikäinen päiväkodissa on sujuvasti useamman vuoden isompien kanssa tehden samat harjoitukset ja rakentaa sosiaalisesti tärkeimmät suhteensa vuotta aiemmin syntyneiden kanssa, ollaan pulassa eskari-ilmoittautumisen aikaan.

Jos haluaisin lapsen pääsevän jatkamaan samaa rataa muiden samantasoisten kanssa, olen liian vaativa huoltaja, kreisi tiikeriäiti. Lapsuus jää kokematta! Leikkiaika vähenee! Ystävyyssuhteista viis.

Esikouluun mennään syntymävuoden, ei osaamistason perusteella. (Paitsi jos osaamistaso on heikompi, jolloin ollaan päiväkodissa harjoittelemassa vielä vuosi.)

Tunsin lapsena olevani monella tapaa erilainen, vähän outo. Vasta parikymppisenä saatuani kotiin kirjekuoressa hienosti koristellun todistuksen ja kutsun liittyä testiä valvoneeseen organisaatioon, aloin ymmärtää outouttani.

Jos älykkyysosamääräni olisi poikennut keskiarvosta yhtä paljon alaspäin, tilastollisesti minut olisi määritelty keskitasoisesti kehitysvammaiseksi.

Liittyykö suomalaiseen mielenlaatuun se, että lapsen osatessa paremmin kuin muut, sitä ei saisi tuoda julki? Pitäisi nolona häpeillä ja tasapäistää, toppuutella lasta ja itseä kannustavana vanhempana?

Jos lapsi ei osaa, pitää tukea ja apua hakea ja saada. Mutta jos huomaa lapsen osaavan paremmin, ei saisi kertoa, tsempata eikä pyytää osaamistasoa huomioivaa opetusta? Miten tämä heijastuu koko loppuelämään?

Huomaan vieläkin, että minusta on noloa kertoa itsestäni tällaista. Hemmetti, yksilöitähän me kaikki ollaan. Onko liikaa vaadittu, että kaikenlaisia poikkeamia keskiarvosta tuetaan juuri heidän tarpeittensa mukaisesti?

Kirjoittaja on tutkitusti ainakin joillain osa-alueilla erilainen kuin tilastollinen keskiarvo. Kukapa ei.

Lue lisää

Ilahduttavat uutiset siivittävät lomaa

Vanhempina seuraamme ruutuaikaa määrällisesti ja laadullisesti sekä niuhotamme sovellusten, pelien ja elokuvien ikärajoista – Välillä tuntuu, että olemme ainoita

Kirja on aina kutsuttu vieras – lukija tekee itse aloitteen tarttuessaan kirjaan

Tunturituulet tyhjentävät tehokkaasti pään – arki ärsytyksineen loittonee takaraivon perimmäisimpään nurkkaan