Väärin kohtelua, rumaa puhetta tai valta-aseman väärinkäytöksiä ei tarvitse sietää missään tilanteessa – ei edes kilpaurheilussa - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Vieraskolumnit

Väärin kohtelua, rumaa puhetta tai valta-aseman väärinkäytöksiä ei tarvitse sietää missään tilanteessa – ei edes kilpaurheilussa

"Osoittamalla kiinnostusta lasta kohtaan normaalissa arjessa, saa pidettyä linjat auki myös ikävien asioiden kertomiselle". Näin kirjoittaa Eveliina Kutila Miljoona virkaa -kolumnissaan.

Julkisuudessa on alkuvuosi kohistu lasten ja nuorten valmentajien epäasiallisesta käytöksestä. Uutisointi on pitkälti keskittynyt yhden valmentajan ympärille, mutta valitettavasti vastaavaa on tapahtunut useissa lajeissa, kuten olemme myös saaneet lukea.

Vanhemman intuitio suojella lasta nousee vahvana pintaan uutisia lukemalla, vaikka asia ei omaa perhettä koske. Näin vanhempana tilanne herättää monenlaisia kysymyksiä ja huolia. Miten voin varmistaa, että valmentajat käyttäytyvät kunnioittavasti ja kannustavasti lapsia ja nuoria kohtaan? Mistä tiedän, että lapsia harrastuksissa ohjaavat osaavat ottaa huomioon lapsen kehitystason sekä yksilölliset piirteet ja ohjeistaa niiden mukaisesti? 

Harjoituksissa ei voi jatkuvasti roikkua mukana. Lähtökohtaisesti haluan luottaa valmentajiin ja ohjaajiin, että he osaavat asiansa ilman, että vanhemmat ovat treeneissä kyttäämässä sanavalintoja ja äänenpainoja. Sitä paitsi lapsille ja nuorille on annettava treenirauha ja valmentajille työrauha. 

Voin olla mukana kaikessa muussa, mitä harjoittelun ohella harrastuksen ympärillä tapahtuu. Osallistua harjoituksiin silloin, kun niihin kutsutaan mukaan. Muihin vanhempiin tutustumalla kuulee, mitä muut saman harrastuspiirin lapset puhuvat asioista. 

Vaikein kysymys vanhemmalle on, miten varmistan, että lapsi kertoo minulle, jos kaltoinkohtelua tapahtuu? Voinko tehdä enemmänkin kuin kuunnella, kysellä kuulumiset ja pitää korvat auki sille, mitä lapsi kertoo rivien välistä? 

Pohjatyöt ikävien asioiden kertomiselle tehdään, kun kaikki on hyvin. Osoittamalla kiinnostusta lasta kohtaan normaalissa arjessa, saa pidettyä linjat auki myös ikävien asioiden kertomiselle. Lapsen luottamus siihen, että kaikesta voi, saa ja pitää kertoa kotona, on luotava kuuntelemalla ja juttelemalla hänen kanssaan päivittäin.

Entä miten opetan lapselle, ettei mikään mitalisija ei ole omanarvontunteen menettämisen arvoista? Väärin kohtelua, rumaa puhetta tai valta-aseman väärinkäytöksiä ei tarvitse sietää missään tilanteessa. Ei missään harrastuksessa, ei edes kilpaurheilussa. Aikuisten tehtävä on ymmärtää, että epäasiallisella kohtelulla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämässä. 

Entä jos pahin mahdollinen toteutuu ja lapsi kertoo nöyryyttävästä tai alistavasta kohtelusta? Kenen puoleen voi kääntyä ja kenelle voi kertoa? Mikä on puolueeton taho, joka tarvittaessa asiassa auttaa? En tiedä ja toivon, ettei näihin kysymyksiin tarvitse ikinä miettiä vastauksia.

Lue lisää

Kaipuu ihmisten keskelle iski voimalla

Tuhlaajapoika palaa luontoon

Kummallinen ja unohtumaton kevät takana, edessä vaihtoehtoisten suunnitelmien kesä

Onnellisen elämän viitekehys on muuntunut matkan varrella – tuoreen tomaatin maku on erinomainen, vaikkei se olisikaan omasta kasvihuoneesta.