Vieraskolumnit

Jos salaatti voi tappaa, länsimainen ruuantuotanto on liian yksipuolista

Tuotantotiloilla taudit voivat levitä hämmentävän nopeasti ja vaarallisesti.

Maailmaa kiertää uusi koronavirus, joka on levinnyt maasta toiseen ja samalla aiheuttanut pelkoa. Virus on nähtävästi peräisin Kiinasta Wuhanin kalatorilta, jossa monenlaiset villieläimet ovat tekemisissä ihmisten kanssa.

Ajatus siitä, kuinka muurahaiskäpyjä ja käärmeitä myydään ruuaksi toreilla, voi tuntua meistä ällöttävältä. Meillä on kuitenkin suhteellisen vähän varaa paheksua muiden ruuantuotantojärjestelmiä.

Länsimaisen lihantuotannon ominaispiirre on jatkuva ruuaksi käytettävien lajien väheneminen. Syömme lähinnä lohta, kanaa, possua ja nautaa. Emmekä edes syö kaikkia näiden eläinten osia, vaan valikoimme nirsosti tietyt osat! Yhdysvalloista kuljetettiin miljardeja broilerin siipiä ja jalkoja Kiinaan ennen kuin Kiina kielsi yhdysvaltalaisen broilerin maahantuonnin.

Syötävien lajien määrän väheneminen on kulkenut käsi kädessä teollisen ruuantuotannon yleistyessä. Samalla näiden lajien geneettinen monimuotoisuus on romahtanut. Siinä missä ruoka on turvallisempaa kuin koskaan, sen tuotanto on muuttumassa yhä herkemmäksi. Tuotantotiloilla taudit voivat levitä hämmentävän nopeasti ja vaarallisesti. Tautien leviämistä kotieläinpopulaatioissa estetään antibioottien liiallisella käytöllä, josta seuraa yhäti yleistyvä antibioottiresistenssi.

Eikä liha ei ole ainoa vaarallinen ruoka. Yhdysvalloissa toistuu vähän väliä tappava epidemia, jossa roomansalaatin lehtien mukana leviää vaarallista E. coli -bakteeria. Tämä on ajatuksena kuumottava: yhdysvaltalainen ruokajärjestelmä on niin haavoittuvainen, että salaatti voi tappaa.

Laitamme ruuan suustamme sisään ja siksi sen on oltava erittäin turvallista. Tarvitsemme ruokaa päivittäin, joten sitä on oltava saatavilla sopivaan hintaan jatkuvasti.

Olemme kuitenkin rakentaneet haavoittuvaisen järjestelmän. Osalla viljelyslajeista on niin vähäinen geneettinen muuntelu, että niihin sopeutunut taudinaiheuttaja voi aiheuttaa suurta tuhoa. Cavendish-lajikkeen banaanit ovat klooneja toisistaan ja Fusarium-sieni uhkaa koko lajiketta. Tämä olisi jo toinen lajike, jonka sieni tuhoaa, sillä 1950-luvulla lopetettiin Gros Michel -lajikkeen viljely.

Ruuan huoltovarmuuden kannalta monimuotoisuus olisi hyväksi. Tämä vaatii kunkin alueen omien erikoisuuksien ja tapojen arvostamista. Maatiaislajit ja -lajikkeet ovat turva tulevaisuudelle.

Tuomas Aivelo on ekologi, evoluutiobiologi ja biologian opetuksen tutkija Helsingin yliopistossa.

Lue lisää