Vieraskolumnit

Onko ilmastonmuutoksen torjumisella kiire?

Paniikki johtaa huonosti perusteltuihin ratkaisuihin.

Meille on kerrottu suurin prosenttiosuuksin tieteestä ja tutkijoista, jotka ”uskovat” ilmastonmuutokseen. Useimmiten huomaamatta ristiriitaa, mikä tuohon lauseeseen sisältyy.

Se, uskonko minä tai joku muu, on tässä sirkuksessa kaikkein vähiten tärkeä ja vähiten mielenkiintoinen asia. Mutta tätä uskonasiaa käsitellessä tärkeät kysymykset jäävät vaille huomiota.

Pitäisi kysyä, mihin todistusaineisto riittää. Ilmastonmuutosta ei kiistä monikaan, mutta esimerkiksi siitä, onko sen torjumisessa kiire, pitäisi saada olla perustellusti muutakin mieltä kuin että on.

Kysymys on oleellinen. Se määrittää ilmastonmuutostoimia monella tavoin.

Kun jotkut vaativat päättäjiltä jopa paniikkia, eikö se ole omiaan johtamaan huonosti perusteltuihin ratkaisuihin? Paniikissa ilmastonmuutoksen torjunta voidaan alistaa keppihevoseksi mille hyvänsä tavoitteelle.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Arla Kanerva kirjoitti 22. helmikuuta ilmastonmuutoksesta otsikolla ”Järki ei yksin riitä taistelussa tulevaisuuden puolesta”. Hän pohti, ”miten saada laajat kansanjoukot sekä hyväksymään faktat että tuntemaan halua muutokseen”.

Kanervan listaus faktoista ei kuitenkaan tunnista lainkaan niin sanotun tieteen antamien vastausten monimutkaisuutta.

Kanervan mukaan syyllisiä ilmastonmuutokseen ovat lihansyöjät, turkistarhaajat, maitotilalliset, avohakkuiden kannattajat ja lentämällä lomailevat.

Ihan nyt tiedoksi: Eläintuotannon rooli luonnonmukaisessa maataloudessa on ratkaiseva, koska se luo luonnon monimuotoisuuden. Turkistarhaus ja avohakkuut eivät edistä ilmastonmuutosta yhtään enempää kuin sanomalehtijuttujen kirjoittaminen, ja maitotilallisen toiminta on ilmastonmuutoksen kannalta jopa positiivista, jos se tehdään oikein, eli niin kuin Suomessa.

Kanervan ansioksi on kuitenkin sanottava, että hän ei ole kiinnostunut päättäjien mielen manipuloinnista tunteiden ja taiteen avulla. Toisin on Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professorin Atte Korholan kanssa.

Korhola kirjoitti ilmastonmuutoksen torjunnasta Helsingin Sanomissa 21. helmikuuta, että ”päättäjät ja metsänomistajat, älkää kuunnelko vain tiedemiehiä! Kuunnelkaa taiteilijoita, runoilijoita ja Aleksis Kiveä. Uskokaa silmiänne. Ennen muuta kuunnelkaa sydäntänne.”

Esimerkiksi Juha Sipilää ja perussuomalaista puoluetta on ivattu tieteen väheksymisestä. Se voi olla perusteltua, mutta mihin joudumme, jos professoritkin ilmoittavat päättäjille, että mieluummin kuin meitä, kuunnelkaa toissa vuosisadalla eläneitä runoilijoita.

Kirjoittaja on viestinnän suunnittelija Suomen Metsäyhdistyksessä.

Maitotilallisen toiminta on ilmastonmuutoksen kannalta jopa positiivista.

Lue lisää