Vieraskolumnit

Kyllä me selvitään

Pitikö meille tulla epidemia, jotta joudumme palaamaan perusasioiden ääreen?

Talvisodan päättymisestä tuli perjantaina kuluneeksi 80 vuotta. Kaiken koronauutisoinnin seasta löytyi juttu sodan päättymishetkestä. Siinä kerrottiin, kuinka rintamalla tuli hiljaista ja sotilaat molemmin puolin kaivautuivat esiin piiloistaan ihmettelemään toisiaan.

Venäläiset sotilaat olivat kyselleet suomalaisilta kollegoiltaan, missä joukkonne ovat, johon nämä olivat vastanneet, tässä. Muutaman sinnikkään suomalaisen osasto oli taistellut kuin viimeistä päivää ylivoimaista vihollista vastaan.

Tuon ajankohdan poikkeuksellisuutta kuvataan usein suomalaisella sisulla ja talvisodan hengellä. Vallalla oli kansallinen yhtenäisyys, jonka myötä yhteiskunta eheytyi repineen sisällissodan jäljiltä.

Aikaa sodan päättymisestä on kulunut, ja noihin vuosiin mahtuu melkoisesti. Kaiken tämän keskellä ihmisistä on tullut yhä itsekeskeisempiä ja hedonistisempia.

Nykypäivänä haetaan niin helposti vain mielihyvää itselle, muista välittämättä. MINÄ! Minun mielipiteeni, minun tapani, minun tavoitteeni, minun elämäni! Välitämme vain itsestämme emmekä edes tule ajatelleeksi muita lähellä olevia.

Maailmalla on riehunut jos jonkinlaista sotaa ja sairautta, joita olemme kohdanneet vain uutisotsikoissa. Nämä kriisit eivät ole koskeneet meitä. Ei meillä. Ei minun kohdallani. Ei tarvitse välittää.

Tänään tätä hedonistista elämäämme ravistellaan pandemialla, joka koskettaakin yhtäkkiä kaikkia meistä. Osasitko varautua tähän?

Nyt epidemian ollessa aluillaan, eivät kaikki meistä ole vielä pystyneet käsittämään minkälaisen tilanteen edessä tulemme olemaan ja minkälaisia vaikutuksia seuraavilla viikoilla on koko yhteiskuntaamme.

Se, mitä tiedetään, on että suuri osa meistä tulee sairastumaan koronaviruksen aiheuttamaan influenssaan. Yhtä lailla suurelle osalle meistä se on vain tosi kettumainen flunssa, josta selviää parin viikon sairastamisella.

Sitten tulee se MUTTA. Tämä tauti on erityisen vaarallinen riskiryhmässä oleville ihmisille.

Kun olet viipeltänyt kiireisessä elämässäsi, oletko tullut noteeranneeksi, onko lähelläsi olevalla ihmisellä kotona vammainen lapsi, sydänvaivoista kärsivä puoliso tai hoitolaitoksessa oleva isä? Harva meistä vaivojaan kovin laajalle valittelee, joten et voi tietää.

Välinpitämättömyys ei ehkä sairastuta sinua, mutta kaupan kassajonossa edelläsi olleen ihmisen omaisen se voi sairastuttaa. Ajattelitko tätä, kun aivastit?

Siksi et voi mennä noin vain kauppaan, kun epidemia on päällä. Harva tiesi ennen viime viikkoa, mikä edes on niin sanottu kotivara. Olemmehan tottuneet hakemaan kaupasta kaiken tarvitsemamme mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, pyhänä ja arkena.

Emme ole tulleet edes ajatelleeksi, että voisi tulla hetki, ettemme voisikaan mennä kauppaan, vaikka se on auki. Saati konserttiin, teatteriin, messuille, kouluun tai jopa töihin.

Yllättäen alkoivat myös täydet kalenterit tyhjentyä. Olemme toisen harvinaisen tilanteen edessä, olemme kotona ja meillä on aikaa. Nyt jo annetaan mediassa vinkkejä siitä, mitä kotona voisi tehdä, jotta ei olisi niin tylsää. Ihmisiä neuvotaan esimerkiksi pelaamaan lautapelejä lastensa kanssa.

Pitikö meille tulla epidemia, jotta joudumme palaamaan perusasioiden ääreen?

Kun tämä kolumnini julkaistaan, voi olla että tilanne maassamme on aivan eri koronaviruksen osalta kuin tänään, kun tätä kirjoitan. Parempi se tuskin on. Edessämme on erilainen aika mihin olemme tottuneet. Mutta me selviämme siitä.

Pitikö meille tulla epidemia, jotta joudumme palaamaan perusasioiden ääreen?

Lue lisää