Minähän elän uhanalaisten lajien seurassa! - Vieraskolumni - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Minähän elän uhanalaisten lajien seurassa!

Hiukan yllättäen olen huomannut eläväni uhanalaisten lajien ympäröimänä.

Kävin punaisen listan läpi ja katsoin, kuinka monia listan lajeja elää pihallamme tai on pihalta käsin havaittavissa. Mukana ovat siis myös silmälläpidettävät lajit. Katsoin vain ne eliöryhmät, joissa lajintuntemukseni on riittävä: linnut, nisäkkäät, kukkakasvit ja päiväperhoset.

Jo näistä ryhmistä löytyi nelisenkymmentä lajia. Useimmat ovat silmälläpidettäviä; muiden kohdalla uhanalaisuusluokka on mainittu.

Jos joku asiantuntija kävisi läpi tonttimme sienet ja kaikki hyönteisryhmät, kasvaisi lajien määrä ehkä toiselle sadalle.

Pihamme on kyllä melko suuri, yli kaksi hehtaaria ja siihen kuuluu etelään viettävä avoin ketorinne, puutarhaa pensaineen, kaivettu lampi ja hehtaarin verran koivuvaltaista nuorta metsää.

Tontillamme kasvaa seitsemän punaisella listalla olevaa kasvia (kissankäpälä, peltosauramo, ketoneilikka, hullukaali, kesämaitiainen, kelta-apila, musta-apila) ja lähimaastossa muutaman sadan metrin säteellä vielä kuusi lajia, joista pikkukihokki kuuluu vaarantuneisiin.

Sieniä en ole erityisemmin tarkkaillut, mutta rinnekedolta poimin kerran museonäytteeksi kukkamaatähden (erittäin uhanalainen).

Pihalla havaitusta 40 päiväperhoslajista punaisella listalla ovat ainakin tummahäränsilmä (vaarantunut) ja ratamoverkkoperhonen (erittäin uhanalainen).

Mutta lintulista se vasta hämmentävä olikin: yli 20 lajia!

Talvisella ruokintapaikalla käy useita punaisen listan lajeja. Hömötiainen (erittäin uhanalainen) ja töyhtötiainen (vaarantunut) ovat kuuluneet jokatalvisiin vieraisiin. Viherpeippo (erittäin uhanalainen) kuuluu vakiovieraisiin, vaikka onkin selvästi niukentunut.

Närhiä on ruokintapaikalla parhaimmillaan seitsemän kappaletta; harakka ei uskalla ruokintapaikalle tulla, mutta syö kyllä kirsikkamme kesällä.

Kevätmuuton aikaan järripeipot laskeutuvat runsain joukoin jyvillä herkuttelemaan, ja on siellä pajusirkkukin (vaarantunut) muutaman kerran poikennut.

Varpuspöllö ei jyvistä piittaa, mutta käy lintuja ja myyriä jahtaamassa. Helmipöllöä ei ole näkynyt eikä kuulunut sen jälkeen, kun viirupöllö asettui lähimaastoon. Huuhkajia kuuluu parhaina öinä kolmesta suunnasta yhtä aikaa.

Västäräkki, käenpiika, pensastasku, pensaskerttu ja punavarpunen ovat pesineetkin tontillamme. Haarapääskyjen (vaarantunut) pesintä navetan vintillä ei ole pelkästään miellyttävä asia: kaikki tavarat on kesäksi suojattava ulosteilta.

Pyy (vaarantunut) asustaa tontin takalaidan tuntumassa ja käy ainakin ruokailemassa meidänkin puolellamme. Hiirihaukka (vaarantunut) lekuttelee kesäaikaan päivittäin ketorinteen ja läheisten hakkuuaukkojen yllä. Haapanakin (vaarantunut) on useampana kesänä vieraillut lammella.

Nisäkäslista oli niukkuudessaan yllättävä. Liito-oravia (vaarantunut) elelee kyllä lähistöllä, mutta toistaiseksi ei ole havaintoja omalta tontilta.

Jos nisäkäslista olisi laadittu samoilla kriteereillä kuin lintulista, olisivat pihamme nisäkäsvieraista listalle kuulunut ainakin koivuhiiri, peltohiiri ja metsäjänis.

Tiedän, etteivät silmällä pidettävät lajit ole uhanalaisia. Ympäristökeskuksella on velvoite pitää silmällä koko eliölajistoa, joten on sinänsä yhdentekevää, montako lajia silmälläpidettävien luettelossa on.

Mutta vastaava englanninkielinen termi on near threatened eli melkein uhanalaiset. Se muuttaa tilanteen.

Haluavatko ympäristöviranomaiset todella viestiä maailmalle, että Suomessa luontoa kohdellaan niin kaltoin, että västäräkki, harakka ja närhi ovat kohta uhanalaisia!

Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.

Mutta kotipihan lintulista se vasta hämmentävä olikin: yli 20 lajia!

Lue lisää

Luomu on kestävää

Kaksi yhden hinnalla

Viranomaiset kaappasivat luomutuotannon sääntelyynsä

Realismia maatalouden uusille sääntelyhankkeille