Vieraskolumnit

Ympäristötuen vaikutusten uutisointi etenee aina samalla kaavalla: kritiikki–syyllistäminen–tärkeyden myöntäminen

Maatalouden ympäristötuella on lisätty merkittävästi lajeille tärkeitä elinympäristöjä.

Maaseutuohjelman ympäristökorvauksen vaikuttavuutta arvioitiin neljännen kerran. Tällä kerralla toimenpiteiden vaikuttavuutta pyrittiin arvioimaan yhteismitallisesti kokonaiskuvan saavuttamiseksi.

Kunkin toimenpiteen tehoa arvioitiin maaseutuohjelman neljän ympäristötavoitteen eli vesiensuojelun, maaperän kasvukunnon, ilmastonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden suhteen.

Näin saatiin selville ohjelman kokonaisvaikuttavuus ympäristöön. Lisäksi selvitettiin toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta.

Ympäristövaikutuksia arvioitiin perustuen toimenpiteiden ominaisvaikuttavuuteen, toteutuneisiin pinta-aloihin ja kohdentamiseen. Tutkimuksessa ei selvitetty, kuinka viljelijät toteuttivat toimenpiteet tiloilla. Arvioinnin kohteena oli ympäristökorvausjärjestelmä, eivät viljelijät.

Arvioinnin keskeinen tavoite oli pyrkiä löytämään järjestelmän kehittämisehdotuksia seuraavalle ohjelmakaudelle. Kun nämä ehdotukset nousivat keskustelun kärkeen, ohjelman saavutukset jäivät vähemmälle huomiolle. Tämä herätti närkästyneen kysymyksen, eikö ympäristökorvauksella saatu mitään aikaan? Kyllä saatiin.

Uhanalaisille lajeille tärkeitä perinnebiotooppeja saatiin hoidettua 31 000 hehtaaria. Pölyttäjähyönteiset saivat niittykasvien siemenseoksilla perustettuja monimuotoisuuspeltoja.

Riistapeltoja oli yli 20 000 hehtaaria. Kerääjäkasveilla kerättiin kasvukauden jälkeistä ylijäämätyppeä yli 100 000 hehtaarin alalta. Laaja-alaisilla ympärivuotisilla nurmipeitteillä torjuttiin eroosiota sekä edistettiin muita ympäristötavoitteita.

Ravinteiden käytön rajoitukset alkavat näkyä ravinnekuormituksessa: Pohjanlahden ja Suomenlahden ravinnekuormitus on laskenut korkeimmista arvoistaan. Kohdennetut monivuotiset nurmet olivat vaikuttava ilmastotoimi.

Tässä valossa ympäristökorvauksen vaikuttavuus näyttää huomattavasti paremmalta. Ja näitä saavutuksia moni halusikin kerrottavan kehittämisehdotusten rinnalla.

Kun katsoo aiempien ohjelmakausien uutisointia, ne ovat melkein kopioita toisistaan. Hämmästyttävästi myös arviointien jälkeinen keskustelu tuntuu toistavan itseään.

Keskustelun kulku tuntuu etenevän seuraavasti: uutisen kärkenä ympäristötoimien tehottomuus, kritiikki verorahojen tuhlauksesta, viljelijöiden tunne syyllistämisestä, etujärjestön ärhäkkä ulostulo, ohjelman suunnittelijoiden tyrmistys, tutkijoiden kieli keskellä suuta -vastaukset ja lopuksi konsensus yhteistyön tärkeydestä jatkossa. Tällä kertaa uutta oli se, että keskustelu käytiin sosiaalisessa mediassa.

Terho Hyvönen on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija.

Ravinteiden käytön rajoitukset alkavat näkyä ravinnekuormituksessa.

Lue lisää