Vieraskolumnit

Onneksi talven pimeys muuttaa muotoaan

Luonto ei ole vielä herännyt, vaan valo paljastaa kuinka karu ja paljas se on tähän aikaan vuodesta. Näin kirjoittaa kolumnissaan Eveliina Kutila.

Etelä-Suomen ikuiseksi marraskuuksi nimetty talvi ja sen pimeys ovat käyneet monen sieluun. Jopa normaalioloissa ainakin jotenkuten pimeyteen sopeutuvat ovat tuskailleet tänä vuonna asian kanssa. Näin ensimmäisenä virallisena kevätkuukautena voidaan jo huokaista helpotuksesta, että mordor alkaa pikkuhiljaa olla ohi. 

Kokonaan ohi talvi ei ole, siitä muistuttaa kevättalven aurinkoisten päivien raaka valo. Luonto ei ole vielä herännyt, vaan valo paljastaa kuinka karu ja paljas se on tähän aikaan vuodesta. Yöpakkasista liukkailla pihoilla vaanii edelleen riski teloa itsensä kaatumisen vuoksi. Eikä se aurinkokaan vielä välttämättä päivän aikana lämmitä tai lämmittävän vaikutuksen kumoaa kylmä pohjoisen puoleinen tuuli. 

Aurinkoisten kevätpäivien valoisuus luo ison kontrastin iltojen pimeydelle. Yhtä valottomiahan ne ovat kuin marraskuun vastaavat, mutta silti paljon siedettävämmät. Kevättalven iltojen pimeys on omanlaisensa, ikään kuin valoisat aamut keventäisivät iltojen taakkaa. 

Tuntuu ihan uskomattomalta, että marraskuun painostavasta pimeydestä ei ole kuin muutama kuukausi aikaa. Silloin mentiin aamulla pimeydessä töihin ja kouluun, ja ihan sama kuinka aikaisin tuli kotiin, niin ympärillä oli vain mustaa.  

Marraskuun märkä ja koko päivän jatkuva pimeys on erilaista verrattuna muun talven pimeyteen. Ehkä se johtuu siitä, ettei sielu tai keho ole silloin vielä tottunut siihen. Lokakuun jälkeen sisimmästä kuuluu vain hiljainen huuto valon ja auringon perään aina itsenäisyyspäivään asti. Niin pahasti alkutalven pimeys imee kaiken voiman. 

Onneksi jouluun osuva talventaite muuttaa pimeyden luonnetta. Silloin pimeys on osa tunnelmaa, kun lumi pehmentää sen tunnelmalliseksi hämäryydeksi. Kynttilöiden ja ulkotulien polttamisessa ei olisi mitään järkeä, jos pehmeä hämärä ei ympäröisi meitä.

Vuodenvaihteen pimeys on luonteeltaan lempeää, ja siitä voi jo nauttia takkatulen loimussa tai kirjan kanssa sohvan nurkassa. 

Melkein 40 minuuttia viikossa pitenevä päivä tarkoittaa, että maaliskuussa toimistoaikaan töissä käyvä pääsee aloittamaan päivänsä valoisan aikaan. Ennen iltojen pimenemistä ehtii tehdä paljon toisin kuin vielä tammikuussa, eikä ajatus lenkille lähtemisestä hämärään ole enää vastenmielinen. Vähemmälläkin askel kevenee ja energiataso lisääntyy.

Onneksi pimeys muuttaa muotoaan pitkin talvea. Kulunut talvi on osoittanut, ettei sitkeinkään sissi jaksaisi märkää, kaiken energian nielevää pimeyttä kuukausikaupalla.

Lue lisää