Koronan jälkeinen elämä tuo lisää työpaikkoja ja yrityksiä tänne, missä on tilaa hengittää! - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Koronan jälkeinen elämä tuo lisää työpaikkoja ja yrityksiä tänne, missä on tilaa hengittää!

Toivottavasti tämä epidemia saa lopultakin ihmisten, työpaikkojen ja asumisen keskittämisen loppumaan.

Olen nyt ollut parisen kuukautta ihmishuollon toipilaana. Persuuksiin leikattiin parikymmensenttinen haava ja sen kautta vaihdettiin kuluneet pallonivelet titaaniin, muoviin ja kobolttiin.

Toki ensikertalaista jännitti, mutta kirurgin sanat rauhoittivat mielen hetkessä: "Sinulle tämä on ainutkertaista, minulle tämä on kuin olisi Itikalla töissä." Vertaus ikoniseen lihataloon toimii aina!

On vähintäänkin keno- tai jopa lottovoitto syntyä Suomeen. Uusi kivuton elämä, uudet varaosat, pari päivää täyshoidolla sairaalassa ja kaikki kipu- ja tulehdushuumeet maksoivat vähemmän kuin auton jakopääremppa. Uskomatonta!

Jos maakuntien ambulanssirumba sairaaloihin on yhä perseestä, on hoito ensiluokkaista silloin, kun asioita aletaan korjaamaan. Rallista tuli hetkessä - ja ainakin hetkeksi - iloinen veronmaksaja!

Veroja tosiaankin saamme maksaa, kun tämä koronaepidemia joskus loppuu. Kun luonto keksi oman keinonsa ilmaston lämpenemisen ja maapallon liikakansoituksen estämiseen, niin mitä tekee ihminen? Yrittää kaikin tavoin estää sen. Minäkin olen toki estämisen kannalla ja vain tulevaisuus kertoo tehdyistä toimista, olivatko ne tarpeellisia tai riittäviä.

Korona on tuonut tämän periferiassa asumisen arvoon arvaamattomaan! Minulla on lähimpään naapuriin juuri se sopiva matka – sata metriä.

Tekeminen ei maaseudulla lopu, vaikka karanteeni olisi voimassa vuoden. Haja-asutusalueella jokainen rakentaa omaa pientä maailmaansa, puutarhoineen, vajoineen, kasvihuoneineen, paljuineen, saunoineen, kivetyksineen ja koristeineen.

Jo pelkästä kevään puhkeamisesta luonnossa riittää seurattavaa. Jos elämä on perustunut siihen, että kerrostaloyksiössä käydään nukkumassa, voivat seinät kaatua päälle jo ensimmäisen viikon aikana.

Ulkoilukaan ei ole ongelmatonta. Kun 1,5 miljoonaa pääkaupunkilaista tryykää lähimetsään, pitää sinne panna jonotusautomaatti.

Toivottavasti tämä epidemia saa lopultakin ihmisten, työpaikkojen ja asumisen keskittämisen loppumaan. Ei ole hyvä asia, että kaikki on yhdessä klimpissä, luontokin sitä jo yrittää meille opettaa.

Toivottavasti nyt huomataan myös se, että kannattaa alihankkia se ponssen osa Hannun pajalta, eikä teettää sitä Kiinassa. Yksi pieni pöpö saa maailman tuotannon sekaisin, mutta Hannun pajalla sorvi soi ja puikko palaa vieläkin!

Luulen, että koronan jälkeinen elämä tuo lisää työpaikkoja ja yrityksiä maaseudulle. Tänne missä on tilaa hengittää!

Mihin muuten katosi vegaanibuumi ja kaiken maailman syönti-, juonti- ja elämänhallintahöpötykset? Kun elämä on ikuista vappua, liian helppoa, sitä yritetään keksimällä vaikeuttaa, jotta elo tuntuisi edes elämältä.

Nyt oikean hädän tullen tämä kaikki joutui jauhelihan runnomaksi. Sikanautaa mätetään pakkaseen niin, ettei tuotanto pysy perässä.

Se on hyvä, että kotimaisen ruuantuotannon ja omavaraisuuden arvostus lisääntyy entisestään, mutta itse maanviljelijän kukkarossa se ei ikävä kyllä näy. Tämäkään kriisi ei vielä riitä siihen.

Nyt on aikaa tutustua itseensä ja läheisimpiinsä. Etsiä seurapelit, vanhat valokuvat, sukuselvitykset, oman kylän historia, kirjoitukset ja kirjat esiin.

Välillä voi käydä treenaamassa koronavauvan tekoa ja taas jatkaa jääkiekkopelin runttaamista lasten kanssa. Koronasta, aivan kuin pelin häviöstäkin – siitä selvitään!

Lue lisää

Mitä ihminen todistaa itselleen, kun laittaa onnittelun lemmikistään lehteen?

Kuuntele kolumni Simo Rallin lukemana: Miksi ihminen elää mieluummin sosiaalituilla kaupungissa kuin omillaan maalaiskunnassa?

Näin toimivat Tesla, aurinkopaneeli ja oma tuulivoimala maatilalla – kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana

Kuuntele kolumni Simo Rallin lukemana: Eläköön naiset!