Vieraskolumnit

Kestävyysolympialaiset

Onko Suomi kestävyysolympialaisten mitalitoivo vai perässähiihtäjä? Sekä että.

Olympiavuonna moni jännittää suomalaisten urheilijoiden menestystä. Kotisohvilla pidetään peukkuja muun muassa lumilautailija Enni Rukajärven ja Leijonien puolesta.

Mutta miten Suomi pärjää varsinaisissa kestävyyslajeissa: kestävän kehityksen olympialaisissa?

Monessa kansainvälisessä vertailussa Suomi yltää kärkeen, jopa mitalisijoille. Yalen yliopiston ympäristöluokituksessa toissavuodelta olemme peräti maailman ykkösiä.

Toisaalta osa selvityksistä tiputtaisi Suomen jo esikarsinnoissa. Ympäristöjärjestö WWF:n Living Planet Indexissä sijoituksemme on korkean luonnonvarojen kulutuksen takia maailman 17. huonoin.

Ylikulutuspäivää vietetään vuosittain silloin, kun kestävästi käytettävät luonnonvarat on siltä vuodelta syöty ja loppuvuosi eletään velaksi. Meillä ylikulutuspäivää joudutaan viettämään jo alkukeväästä, kun koko maailmalle se koittaa vasta alkusyksystä.

Suomen sijoitus riippuukin pitkälle näkökulmasta. Vaikka pärjäämme monilla alueilla mukavasti, toisilla taas riittää kirittävää.

Rintaa kelpaa röyhistää silloin, kun puhutaan vaikkapa juomaveden ja ilman laadusta. Toisaalta Yalen yliopiston vertailussa tipahdamme reilusti, kun punnitaan eliölajien suojelua ja metsäpinta-alan hupenemista.

Sitran vetämässä kansainvälisessä hankkeessa tunnistettiin maailman kärkiluokkaa olevia ilmastoratkaisuja Pohjoismaista. Suomi loisti muun muassa energiatehokkaassa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sekä bioenergian hyödyntämisessä. Toisaalta jäimme kauas jälkeen naapureistamme esimerkiksi tuulivoiman ja sähköautojen edistämisessä.

Kestävyyskisa muiden maiden kanssa antaa siis Suomesta kaksijakoisen kuvan. Joissakin lajeissa kiilaamme terävimpään kansainväliseen kärkeen, toisissa meidät passitetaan sakkokierrokselle.

Pelkkä vertailu kisakumppaneihin ei kuitenkaan riitä. Piirisarjan mestaruus ei paljon lämmitä, jos pitäisi yltää mestareiden liigaan.

Kuvaava esimerkki on ilmastotyö. Päästöjä ja ilmastotoimia tarkastelevassa CCPI-vertailussa Suomi sijoittuu runsaasta 50 maasta mukiinmenevästi sijalle 9.

Vertailussa mitalisijat on kuitenkin jätetty tyhjäksi, koska yhdenkään maan suoritus ei vielä piisaa. Maista parhaimmatkaan eivät siis toimi riittävän tarmokkaasti ilmastokriisin torjumiseksi.

Onko Suomi sitten kestävyysolympialaisten mitalitoivo vai perässähiihtäjä? Sekä että.

Voimme olla ylpeitä saavutuksista monissa lajeissa ja hienosta sijoituksesta verrattuna kisakumppaneihin. Toisaalta osalla alueista on reilusti parantamisen varaa – ja kaikkien maiden pitää pinnistää olennaisesti, jotta hyvinvointiamme uhkaavat kestävyysongelmat saadaan kuriin.

Kirittävää siis riittää. Osaavalla valmennuksella ja hyvällä treeniohjelmalla pääsee kuitenkin pitkälle lajissa kuin lajissa.

Viime viikolla energiaministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ilmoitti selvityttävänsä, voiko Suomi luopua kivihiilestä jo vuoteen 2025 mennessä. Se on maailmanmestarin puhetta – kisoista lähdetään hakemaan kirkkainta mitalia, ei lohdutuspalkintoja.

Lisäpontta suorituksen petraamiseen voi hakea perinteisestä maaotteluhengestä. Aiemmin mainitussa ilmastovertailussa kun parhaan sijoituksen saa rakas kilpakumppanimme Ruotsi – meitä viisi pykälää ylempänä.

Ensi kuussa suomalaiset urheilijat pääsevät näyttämään Pyeongchangissa taitonsa. Kestävyysolympialaisissa sen sijaan voimme parantaa suoritustamme joka päivä.

Ja näissä kisoissa menestyksestä iloitsee koko maailma.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

YK:n tutkimusryhmä: Kestävä kehitys vaatii muutosta niin taloudessa kuin ruokajärjestelmissäkin – Suomessa tarvitaan muutoksia maankäyttöön

Lukijalta: "Tehdään töitä eikä oleteta, että kaduilla ja toreilla marssiminen sekä pelottelu auttavat" – Suomi saa työpaikkoja ilmastonmuutoksen jarruttamisesta

Kuumat ­oltavat