Vieraskolumnit

Ollaan ihmisiksi!

Miika Hynninen
Vieraskolumnit 28.01.2018

Seuraavalle sukupolvelle tulee siirtää tieto siitä, miten voimme elää hyvin ja oikein.

Isä saattelee teini-ikään ehtineet lapsensa harrasteporukan ulkomaanmatkalle. Ylpeyden ja huolen sekaisina saatesanoina hän tokaisee: ”Olkaahan ihmisiksi”. Isän tarkoituksena on välittää vielä moraalinen muistutuksensa siitä ihmiskäsityksestä, jota kotona on koetettu seuraavalle sukupolvelle siirtää. Mutta sattuvatko sanat? Onko ”ihmisiksi oleminen” kovinkaan toivottavaa toimintaa?

Brittiläinen filosofi ja eetikko Jonathan Glover luotaa kirjassaan ”Ihmisyys – 1900-luvun moraalihistoria” ihmisluonnon pimeän puolen saavutuksia viime vuosisadalta.

Kirja laittaa lukijansa pohtimaan, onko ihmisluonto niin itsekäs ja selviytymiskamppailunsa sokaisema, ettei meidät muista eläimistä erottava kykymme käsitteelliseen ajatteluun, eettisten normien ja periaatteiden muodostamiseen, auta ehkäisemään sietämätöntä julmuutta lajitovereitamme kohtaan? Ihminen on itselleen kaikkein vaarallisin olento – ihminen on ihmiselle susi!

Vaikka 1900-luvun moraalihistoria on kylmäävää luettavaa, kirjan raapivilta riveiltä löytyy toiveikastakin sanottavaa.

Kirjansa alussa Glover esittelee niin sanotut moraaliresurssit, joiden avulla ihminen kykenee moraaliseen toimintaan. Näitä ovat moraali-identiteetti ja inhimilliset reaktiot. Inhimillisiä reaktioita ovat taipumus suhtautua toisiin ihmisiin kunnioituksella ja myötätunto. Nämä ovat sidoksissa moraali-identiteettiimme, joka syntyy sukupolvien perintönä, aatteiden, elämänkatsomusten ja uskontojen mullassa, äitien ja isien eteenpäin siirtäminä.

Maailman uskontojen yhteisenä perintönä moraali-identiteetin kulmaksi on kivettynyt Jeesuksenkin julistama kultainen sääntö: ”tee toiselle, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän”.

Roomalaisen Titus Maccius Plautuksen Asinaria-komediaan kirjaamasta virkkeestä “homo homini lupus est” on jäänyt elämään vain sen onneton ensimmäinen lause. Virke kuitenkin jatkuu merkittävästi. Vapaasti suomennettuna suurin piirtein näin: “Ihminen on ihmiselle susi, ei ihminen, kun hän ei tiedä millainen hän on”.

Siirtäkäämme siis sukupolvelta toiselle tietoa siitä, millainen on ihminen: mihin me kykenemme ja kuinka voimme elää hyvin ja oikein.

Aiheeseen liittyvät artikkelit