Vieraskolumnit

Vieraseliöt uhkaavat puiden geenivaroja

Jarkko Hantula
Vieraskolumnit 20.02.2018

Runsastuvan maailmankaupan mukana liikkuvat myös erilaiset kasvintuhoojat – joko elävien kasvien tai puisen pakkausmateriaalin mukana.

Tämän seurauksena esimerkiksi Pohjois-Amerikan laajat kastanja- ja Itämeren eteläpuolisen Euroopan jalavametsät ovat enää pelkkä muisto.

Vierasperäisten metsäntuhoojien suuri riski liittyy niiden ja uusien isäntäkasvien yhteisen evoluution puutteeseen, jonka seurauksena puille ei ole kehittynyt vastustuskykyä. Tällöin taudin tai tuholaisen saapuessa vain yksittäiset, geneettisesti kestävät, puuyksilöt jäävät henkiin.

Kasvitaudit ja tuhohyönteiset eivät yleensä hävitä puulajeja kokonaan sukupuuttoon. Niistä on kuitenkin merkittäviä seurauksia metsäpuiden geenivaroille ja niiden suojelulle.

Esimerkiksi aasialaisperäinen saarnensurma on tehnyt Suomessa vakavia tuhoja sekä saarnen luontaisilla kasvupaikoilla että sen monimuotoisuutta tallentavassa geenireservimetsässä.

Suomi on säilynyt muita EU-maita paremmin vierasperäisten tuhonaiheuttajien tuhoilta.

Mahdollisia selityksiä ovat kauppareiteiltä syrjäinen sijaintimme tai talvien kylmyys. Tosin jälkimmäisen merkitys on katoamassa lämpenevän ilmaston mahdollistaessa yhä useampien tuhonaiheuttajien asettumisen maahamme.

Seuraavaksi maahamme odotetaan hollanninjalavatautia aiheuttavaa sientä, jota levittävät mantokuoriaiset eivät selviä ilmastossamme.

Ne ovat vähitellen lähestymässä itärajaamme ja maahan saavuttuaan tuovat ennemmin tai myöhemmin myös jalavia tappavan sienen mukanaan. Asian merkitys jalavan geneettiselle monimuotoisuudelle on suuri, koska tauti on jo tehnyt laajoja tuhoja muualla Euroopassa.

Pohjois-Amerikassa kastanjaa on suojeltu perustamalla reservimetsiä kauas länteen mantereen itäosien tuhoalueilta.

Suomi on pienempi, joten geenireservimetsien sijoittaminen tuhonaiheuttajien saavuttamattomiin ei liene mahdollista. Siksi meidän on vielä amerikkalaisiakin tärkeämpää estää tuhonaiheuttajien maahan saapuminen.

Sitä hankaloittavat vapaata kauppaa suojelevat kansainväliset sopimukset. Ne eivät salli laajoja kieltoja edes taimille tai puisille pakkauksille, jotka ovat kansainvälisten selvitysten mukaan olleet yleisimpiä kulkureittejä kasvintuhoojille.

Kauppakasvien ja puisten pakkausten puhtautta valvotaan toki kansainvälisin sopimuksin, mutta niistä huolimatta Euroopan maihin on saapunut vierasperäisiä metsätaudinaiheuttajia kiihtyvällä vauhdilla jo 200 vuoden ajan.

Siksi on tärkeää, että kasvi- ja kasvimateriaalikaupan toimijat tiedostavat vastuunsa ja huolehtivat omien tuotantoreittiensä puhtaudesta.

Tavallisten kuluttajien taas kannattaa välttää tuliaiskasvien maahantuontia sekä pyrkiä käyttämään esimerkiksi puutarhan koristekasveina lähialueilla tuotettuja taimia.

Kirjoittaja on Luken tutkimusprofessori.

Aiheeseen liittyvät artikkelit