Vieraskolumnit

Milloinkahan nollakorkojen kausi päättyy ?

Lauri Uotila
Vieraskolumnit 24.02.2018

Suomessa ja muissa euromaissa yksityishenkilöiden ja paljolti yritystenkin lainakorot noudattelevat ns. euriborkorkojen kehitystä.

Euriborit ovat niitä korkoja, joilla euroalueen pankit lainaavat toisilleen rahaa. Euroopan keskuspankki pystyy puolestaan vaikuttamaan euriborien tasoon päättämällä omasta ohjaus- ja talletuskorostaan. Keskuspankki aloitti ohjauskorkonsa alentamisen vuoden 2008 lokakuussa, jolloin Yhdysvalloista vyörynyt finanssikriisi käänsi euromaidenkin talouden jyrkkään alamäkeen. Turhankin pitkän viivyttelyn jälkeen keskuspankki rohkeni alentaa ohjauskorkonsa nollaan pintaan vasta syksyllä 2014. Yhdysvaltain keskuspankki oli nopeampi liikkeissään pudottaen ohjauskorkonsa nollan tuntumaan jo joulukuussa 2008 ja on pitänyt sen ennallaan aina joulukuuhun 2015 asti. Nyt Yhdysvalloissa ohjauskorko on nostettu jo 1,5 prosenttiin, kun inflaatiovauhti on noussut jo kahteen prosenttiin. Markkinat odottavat noin kolmea pientä lisänostoa vielä tämän vuoden aikana. Siellä esimerkiksi kolmen kuukauden markkinakorkokin on siten jo lähes kaksi prosenttia.

Euroalueella euriborkorot ovat olleet yhtäjaksoisesti hiukan miinuksen puolella jo runsaan kahden vuoden ajan. Keskuspankki on korko-ohjailun lisäksi keventänyt rahapolitiikkaa ostamalla eurooppalaisia valtionobligaatioita ja muita joukkolainoja kymmenillä miljardeilla joka kuukausi jo kolmen vuoden ajan. Samaa harrasti myös Yhdysvallat, mutta lisäostot siellä lopetettiin jo kolme vuotta sitten. Euroopan keskuspankki on luvannut ostaa markkinoilta joukkolainoja lisää ainakin ensi syksyyn asti. Samalla keskuspankkimme on ilmoittanut pitävänsä ohjauskorkonsa nollilla ainakin ensi vuoden alkupuolelle asti, tarvittaessa pidempäänkin. Täten euriborit pysyvät pienellä miinuksella tai ainakin nollilla vielä vähintään vuoden ajan. On kuitenkin mahdollista, että ne pysyvät pohjalukemissa paljon pidempäänkin. Ääriesimerkin löydämme Japanista. Siellä kolmen kuukauden euriboria vastaava korko on ollut yhtä soittoa alle prosentissa jo 23 vuotta. Ei ole täysin poissuljettu, että euroalueellakin olisi edessään jotain tällaista. Toistaiseksi kukaan ei tosin ole tällaista todennäköisimpänä skenaariona pitänyt.

Suomessa on uusia asuntolainoja myönnetty jo parin vuoden ajan noin yhden prosentin korolla. Kiinteät korot eivät meitä kiinnosta, vaikka niitäkin on useamman vuoden jaksoille myönnetty jo jonkin aikaa alle kahden prosentin vuosikorolla. Tällaisten osuus on ollut vain alle kolme prosenttia uusista asuntolainoista. Valtiovalta vaatii, että pankit testaavat asuntolaina-asiakkaiden maksukyvyn niissäkin olosuhteissa, jos lainakorko nousisi kuuteen prosenttiin. Varmasti on hyvä tehdä vaihtoehtoisia laskuharjoituksia maksukyvylle, mutta tuollaisia kuuden prosentin korkotasoja ei nyt ole näköpiirissäkään. Sellaisen toteutuminen vaatisi erittäin nopeaa talouskasvua ja reipasta inflaatiota euroalueella. Kaikki tutkimuslaitokset ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että väestön vanhenemisen ja melko suurten valtionvelkojen kanssa painiva euroalue joutuu jatkossa tyytymään verraten hillittyyn talouskasvuun. Inflaation taas pitävät maltillisena tutut megatrendit: globalisaatio ja digitalisaatio.

Talletuskorotkin ovat nollan tuntumassa. Jopa määräaikaistalletusten korot ovat painuneet puoleen prosenttiin, eli inflaatiovauhdin alapuolelle. Karulta tuntuu, kun niistäkin napataan melkein kolmannes lähdeverona valtiolle. Ehkä pitäisi kaivaa esille vanhat 1980-luvun ehdotukset, että talletuskorkoja verotettaisiin vain inflaatiovauhdin ylittävältä osalta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT