Vieraskolumnit

Tyyneysteoria

Anni Takko
Vieraskolumnit 11.03.2018

Jos osaa ottaa tyynesti vastaan arjen ennakoimattomuudet, voi se auttaa ottamaan myös koko elämän vastaan tyynesti, pohtii Anni Takko.

Lähden aamulla aikaisin, olen mielestäni varautunut kaikkeen. Olen tankannut auton, tarkistanut renkaat, ostanut vettä, varannut aikaa. Lähden heti kun päivä alkaa hieman sarastaa. Täysin pimeällä ei ole turvallista lähteä maaseudulla ajamaan. Matka sujuu suunnitellusti ja iloitsen jo perillepääsystä, kun vastassani onkin ruuhka, jossa kököttämiseen menee liki kaksi tuntia.

Kaksi tuntia! En ehdikään ajoissa, en ehdi itse asiassa ollenkaan. Kaiken kukkuraksi hätäännyn liikenneruuhkassa, jossa joudun isojen mustaa pakokaasua tupruttavien kuorma-autojen puristuksiin samaan aikaan, kun yksi auto kolhaisee autoni takapuskuria. Ei naurata. Voi tyyneys sentään!

Ennakoimattomuus, epävarmuus. Niihin on joutunut tottumaan. Lapsille voi kertoa ainoastaan, milloin suunnittelee palaavansa työmatkalta kotiin ja he tietävät loput: todellisuus voikin olla sitten aivan toinen. Kun on tarve mennä suihkuun, kannattaa mennä saman tien, jos vettä tulee. Kohta sitä ei nimittäin välttämättä enää tule. Sähköt puolestaan katkeavat tietysti juuri silloin, kun pitäisi aloittaa Skype-palaveri toiselle puolelle maailmaa. Kaupassa ei ole sitä, mitä juuri tarvitsisi. Aina pitäisi olla olemassa suunnitelma B, mutta kuka sellaista jaksaa. Helpompaa on olla tarvitsematta.

Arjen ennakoimattomuus tekee elämän toki toisaalta raskaaksi, toisaalta se kieltämättä luo oivallisesti kiitollisuutta. Usein lausun mielessäni pienen äänettömän kiitoksen heti aamutuimaan, kun vettä tulee ja kaasua riittää ja saan kahvikupin eteeni. Lausun pienen kiitoksen kun pääsen perille toimistolle, työmatkoista puhumattakaan.

Tulevaa emme joka tapauksessa voi ennustaa. Elämä itse on paitsi lahja, myös yllätys. Järkeilen, että jos osaa ottaa tyynesti vastaan arjen ennakoimattomuudet, voi se auttaa ottamaan myös koko elämän vastaan tyynesti. Hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Muuttaa ne, jotka voi.

Aina ei tietysti tiedä, mitkä asiat voi omassa elämässä muuttaa ja mitkä ei. Asenteen kuitenkin voi, ja luulen, että on jo aika pitkällä jos siinä onnistuu. Ainakin tämä teoriani saa hyvin harjoitusta näissä arjen epävarmuuksissa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit