Vieraskolumnit

Yötöiksi menee, riittävätkö metsästäjät?

Juha Aaltoila
Vieraskolumnit 25.03.2018

Sorkkariistan runsaus maamme metsissä, pelloilla ja puutarhoissa laittaa ikääntyvät metsästäjät koville. Istuminen kylmässä kopissa peuraa ja villisikaa kyttäämässä on kovaa puuhaa.

Supikoiran, minkin ja ketunkin kantoja tulisi kurittaa. Pyydettävien määrä kasvaa. Villisika ja metsäkauris lisääntyvät nopeasti ilmaston lämmetessä. Villisika on uusi tulokas ja vaikea metsästettävä. Suosittelen kuuntelemaan MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion oivallisen haastattelun 27.2. radiosta; löytyy ylen sivulta nimellä hakien. Husu-Kallion viestin ydin oli se, että villisian ruokintaa tulee käyttää vain metsästykseen, ei kannan kasvatukseen.

Toinen hätkähdyttävä tieto oli se, että villisika syö maassa pesivien lintujen munia ja poikasia. Minusta valveutuneen maanomistajan kannattaa rajata maitansa koskeva metsästyksen vuokrasopimus jäniksiin, vahinko- ja sorkkaeläimiin. Ihmettelen, miten vähän meillä keskustellaan jo pitkään ohentuneista kanalintujen kannoista ja sitäkin, kuinka yksioikoisesti syntipukin viitta roikkuu ison elinkeinon eli metsätalouden yllä.


Olemme Ruotsin tiellä sorkkariistan kantojen kasvussa, mutta onneksi vielä kaukana länsinaapurin hallinnasta karanneesta tilanteesta. Ruotsin kansallisen riistaonnettomuusneuvoston tilasto (www.viltolycka.se) ajalta 1.1.—5.3.2018 kertoo auton törmänneen hirveen 1481, villisikaan 1041 ja metsäkauriiseen 7425 kertaa. Tämä tekee 155 kolaria vuorokaudessa ja reilut 6 tälliä tunnissa!

Maatalouden vahingot ovat isot, metsien valtaisat. Villisikoja ammutaan noin 100 000 vuodessa, mikä ei riitä kannan vähenemiseen.

Suomalainen metsästys, hieno omaleimainen kulttuuri, on nyt isojen kysymysten äärellä.

Pelkään että Husu-Kallion neuvoja villisiasta ei oteta kaikkialla vakavasti. Villisian liha on hyvää ja moni metsästäjä haluaa kannan kasvavan.


Hirvieläinten kallein tuho metsissä eivät ole taimikoiden syönnit vaan kuusen istutus liian karuille tai lahon saastuttamille maille. Se kalvaa puukaupan tuloja kolmelta seuraavalta sukupolvelta. Lisäksi kuusen kyky sietää ilmaston muutosta on puistamme heikoin.

Ruotsissa on vihdoin herätty luonnon köyhtymiseen, kun paju, haapa, koivu ja pihlaja laidunnetaan pois.

Mistä saamme uusia metsästäjiä harrastuksen pariin? Moni 70–80-vuotias tervaskanto-metsästäjä on lajinsa viimeinen suvussa.

Nuoret kaikkoavat maalta kaupunkeihin, vegaanius kiinnostaa, kivääri ei.

Kuinka isoja pienpetojen rauhoitusalueita syrjäseuduilla jo on? Minkin ja supikoiran pyytäjä tulee palkita 50 eurolla elikkoa kohti.

Varusmiesten ja rippi-iän ylittäneiden koululaisten innostaminen riistan pariin tulisi hoitaa järjestelmällisesti. Rovio kehittäköön Metsästäjäliiton kanssa jahtiaiheisia pelejä! Olisi jo iso voitto, jos yksi 20 nuoresta alkaisi metsästää. 


Kirjoitin kauan sitten Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa, että jossain vaiheessa maan hirvieläinkantoja hoitaa viranomainen. Nyt ovat myös taudit perin kurja vaihtoehto.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT