Vieraskolumnit

Sinun asiasi eivät ole sinun

Kirsi Haapamatti
Vieraskolumnit 12.05.2018

Tänä keväänä olemme saaneet jälleen lukea tragedioista maatiloilla: kylmyyteen, nälkään ja omaan paskaansa jätettyjä eläimiä on löydetty eri puolilta Suomea. Tänä maataloustuotannon tarkastusten luvattuna aikana tuntuu kummalliselta, että monissa näissä uutisoiduissa tapauksissa julmuudet ovat saaneet jatkua useita vuosia. Eikö oikeasti kukaan ole tiennyt?

Vastuuta eläimiin kohdistuneista rikoksista ei voi sysätä naapureiden ja ohikulkijoiden vastuulle, tietenkään. Syy on tekijän. Vaan olisivatko sivulliset silti voineet auttaa? Maaseudulla usein ”tiedetään” muiden asiat hyvin. ”Tiedetään” lainausmerkeissä siksi, että monesti nuo tiedot ovat paikkansapitämättömiä juoruja, mutta tottakin niissä voi olla. Entä jos uutisiin nousseen karjanhoitajan eläinten oloista hiljaisesti tiedetään, mutta ei puututa? Koska se ei kuulu meille. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan?

Omista asioista huolehtiminen ei lämmitä lantapanssarin alla kärsivää eläintä. Voivatko hiljaisesti tienneet, mutta vaienneet muka todella tuntea tehneensä oikein? Eivätkö karjan nälkäiset, yhä vaimentuneet huudot kalvaneet sisintä, yhtään? Olipas hyvä, kun en sekaantunut toisten asioihin, elinkeinoon.

Elinkeinoon puuttuminen on Suomessa häväistys. Kaivosten ympäristörikoksia ja vaikkapa turvetuotannon päästöjä katsotaan läpi sormien, koska kyse on jonkun työstä. Epäkohtia osoittaneita syytellään toisten elinkeinon tuhoamisesta ja omaisuuteen puuttumisesta. Keskittykää omiin asioihinne, on viesti jota luonnon- ja eläintensuojelijoille jaellaan.

Näin sen ei pitäisi olla. Työpaikoilla tai elannolla ei pitäisi voida perustella yhtään ympäristöön, eläimiin ja muihin puolustuskyvyttömiin kohdistuvaa väärintekoa. Sellaiset teot eivät ole kenenkään omia asioita, ne ovat meidän kaikkien asioita. Eläimien puolustamisen pitäisi kuulua ihmisyyteen ihan itseisarvona, yhteisen ympäristön tuhoaminen taas ei millään muotoa voi olla kenenkään yksityisasia.

Kunpa Suomessa ymmärrettäisiin yhä enemmän se, että huomioiminen ja tarvittaessa puuttuminen ei ole kiusantekoa tai halua tehdä lovi toisen tilipussiin. Hallituskin voisi miettiä norminpurkutalkoissaan, onko esimerkiksi ympäristöluvittamisen valitusportaiden maksullisuus lopulta hyvä vai huono asia tulevia sukupolvia ajatellen.

Mitä elinkeinojen pyhään koskemattomuuteen tulee: orjakauppakin oli aikanaan laillinen elinkeino. Maailma muuttuu, joskus jopa parempaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit