Vieraskolumnit

Kuuntele kolumni Olga Temosen kertomana: Tonttikauppoja

Olga Temonen
Vieraskolumnit 16.05.2018

"Sen olen oppinut, että sellaista maajussia ei olekaan, joka ei rahan päälle ymmärtäisi."

Ratsastuskaverin kesäpaikassa muuttui maisema aikalailla yhdessä yössä, kun talon viereinen metsä kaadettiin kutakuinkin viimeistä puuta myöten.

Ystävät, joille asia tuli sananmukaisesti puun takaa, suhtautuivat asiaan lähes huvittuneina. Yhdessä sitten pohdittiin, miten paljon paikan ilme muuttuikaan.

Sureminen on turhaa, kiukuttelu vielä turhempaa, koska varsinaisia syyllisiä ei ole. Uuteen on vain totuttava, toihan se pihaan lisää valoa ja kuulemma hakkuuaukealta saa hakea polttopuitakin.

Jäin miettimään asiaa. Tässä on jotain hassua. Jos minä rakennan talooni vaikkapa terassin, pitää minun ensin kuulla asiasta naapureita. Kun pihasta katoaa yksi metsä, eikö se ole yhtä iso visuaalinen asia?

Samalla ymmärrän kyllä, että jos kaikki päätökset tulisi tehdä yhdessä naapureiden kanssa, loppuisi kaikki tekeminen.

Meille meinasi muutaman vuosi takaperin käydä hyvinkin samaan tapaan oman lähimetsämme kanssa. Tilan takainen metsämaa vaihtoi omistajaa.

Meillä ei ollut varaa ostaa niin isoa metsäpalstaa. Eikä totta puhuen meistä kumpaakaan metsätalous liikoja muutenkaan kiinnostele.

Eräänä aamuna meidän talomme takaisesta metsästä kuului tasaisen varmaa metsäkoneen ääntä.

Soitin nenä valkoisena metsän uudelle omistajalle. Metsäyhtymää ei varmasti ilahduttanut, että nyt ne kaupungista tulleet hipit haluaa suojella mitä lie liito-oravia siinä talonsa takana ja ostaa tilkun maata.

Päätimme silti soittaa, sillä sen olen oppinut, että sellaista maajussia ei olekaan, joka ei rahan päälle ymmärtäisi. Seuraavana päivänä minä ja Tuukka istuimme pankissa hakemassa lainaa elämämme kalleimmalle hehtaarille.

Näyttelijäkaverilla oli Keski-Suomessa sijaitsevalla kesäpaikallaan tontin laajennussuunnitelmia, vuohille lisätilaa ja sellaista pientä.

Tien poskessa oli harmillisesti pala naapurin maata, ihan joutavaa ja loogisesti kesäpaikan "pihassa". Näyttelijäkaveri kävi palstan ostoa kyselemässä, tutki etukäteen hintatietoja ja laskeskeli realistista hintaa haaveilemalleen muutamalle aarille.

Kun neuvottelussa tuli aika puhua hinnasta, meinasi naapurin isäntä pudota tikkailta.

Kaverini päivitteli tapausta meille, että miten ihmeessä maalaisille ei raha kelpaa. Pala aivan joutavaa maata, eikä myynyt viidelläsadalla eurolla!

Nyt meni minulla ja Tuukalla pullat kurkkuun. Tuntuvan metsälainan omistajina avasimme kaverille koko prosessin.

Pelkkä ajatuskin lohkomisesta saa karvat pystyyn. Tai käsi ylös, jos joku tykkää rämpiä sateisena syyspäivänä maanmittauslaitoksen edustajan perässä liian tiheässä ryteikössä vanhoja rajapyykkejä etsien?

Siihen vielä aimo annos paperitöitä päälle, niin ei kiitos, en möisi minäkään, olenhan tätä nykyä nimittäin metsänomistaja.

Mutta se meidän pieni metsäplänttimme on ollut joka sentin arvoinen. Me käymme siellä eväsretkillä ja lapset saavat rakentaa sinne majojaan.

Polttopuita emme sieltä juurikaan tee, se ei nimittäin ole talousmetsää, vaan laajennettu pihapiiri.

Liito-oravakannasta ei ole toistaiseksi ole varmaa havaintoa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT