LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Vieraskolumnit

Suomen metsien hoito on maailman huippua

Suuri osa luonnon ystävistä tuntee metsätaloutemme menetelmiä hämmästyttävän huonosti.

Oikeat metsät häviävät, vanhat metsät hupenevat, viimeiset erämaat katoavat, linnut kärsivät kolopuiden puutteessa, lahopuulajisto on hätää kärsimässä, marjamaat tuhoutuvat, eikä risuisilla raiskioilla voi ulkoillakaan.

Kaikista näistä valituksista syntyy käsitys, että metsiämme hoidetaan huolimattomasti, hakataan holtittomasti ja metsäluonto on tuhoutumassa.

Vanhakin metsä on kerran ollut taimikko eivätkä kaikki metsän lajit viihdy vanhassa metsässä. Vanhassa metsässä ei kuki maitohorsma, kultapiisku tai suolaheinä; vanhassa metsässä ei lennä sinisiipi eikä kultasiipi; maamehiläiset eivät pesi vanhassa metsässä, ja sen vuoksi siellä ei ole toukohärkiäkään; vanhassa metsässä ei marjo pihlaja eikä vattu; vanhassa metsässä ei saalista kotka eikä pikkulepinkäinen. Niille kaikille ja monille muille eläin- ja kasvilajeille uudistusala tarjoaa mahdollisuuden kukoistukseen.

Luonnon oloissa metsä uudistuu kulon tai rajun myrskyn seurauksena. Hakkuuaukko vastaa näitä luonnon omia uudistamistapahtumia. Monessa suhteessa se on kuin palaneen ja myrskyn tuhoaman metsän välimuoto. Olennainen ero hakkuuaukon ja luonnon luomien aukkojen välillä on kuolleen puuaineksen määrässä.

Kaiken kaikkiaan talousmetsien uudistusalat ovat lajistoltaan paljon monipuolisempia kuin kuvittelisi. Hakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen aukko on ruma ja usein vaikeakulkuinenkin.

Se ei kuitenkaan haittaa avoimen maan lajeja, jotka kotiutuvat aukolle nopeasti. Lajisto on runsaimmillaan pari kolme vuotta hakkuun jälkeen. Sen jälkeen valoa ja lämpöä vaativat avoimen maan lajit alkavat kadota ja metsän lajit voimistuvat.

Aukolla uudistuu paitsi metsän puusto myös muu metsäkasvillisuus. Siellä itävät puolukan ja mustikan siemenet, joita linnut ovat kylväneet metsän sammalikkoon. Varttuneessa metsässä hehtaarilla on ehkä satakunta puolukka- tai mustikkakloonia, joista osa tuhoutuu hakkuussa ja maan muokkauksessa, mutta osa säilyy.

Toisaalta paljastuneella maalla itää uusia taimia, joten varvikko uudistuu ja sen geneettinen monipuolisuus säilyy tai jopa kasvaa. Kun nuoren metsän latvuskerros tuuhettuu, avomaan heinät ja ruohot katoavat, mutta sammalpeite ja varvikko vahvistuvat.

Metsämaita uudistettaessa syntyy lähes aina sekapuusto. Vaikka metsä perustettaisiin istuttamalla, lopputuloksena on metsä, jossa luonnontaimia on kymmeniä prosentteja, usein jopa valtaosa puista. Uudistusalalla valinta on voimakasta, kun myyrät, hirvet, sienet ja hyönteiset tuhoavat osan taimista.

Suuri osa luonnon ystävistä tuntee metsätaloutemme menetelmiä hämmästyttävän huonosti, mutta on silti kärkäs arvostelemaan sitä. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta liioitteleva metsätalouden arvostelu on haitallista toisella tavalla: viesti leviää ulkomaillekin, mikä haittaa suomalaisten menetelmien vientiä.

Kuitenkin meidän metsätaloutemme on ekologisempaa kuin missään muualla. Puun tuotanto perustuu kotimaisiin puulajeihin, mikä jo sinällään takaa selviytymisen suurimmalle osalle metsälajistoa.

Metsissä saa vapaasti kulkea, marjastaa ja kerätä sieniä. Kaiken lisäksi metsät ovat kansantaloutemme tukijalka, joka tuotoillaan mahdollistaa luonnonystävien Afrikan-safarit ja ekomatkat Galapagos-saarille.

Totta kai metsänhoitomenetelmät ovat kompromisseja. Enemmänkin voisi luonnon hyväksi metsissä tehdä, mutta on muistettava, että metsä on yksityistä omaisuutta, joka tuo elantoa omistajalleen.

Sekin on hyvä muistaa, että metsää haaskataan ja tuhotaan siellä, missä siitä ei metsänä ole omistajalleen taloudellista hyötyä. Silloin metsiä kannattaa muuttaa laitumiksi tai öljypalmuplantaaseiksi. Kun metsä itsessään tuottaa rahaa, silloin se kannattaa pitää metsänä – ja siitä hyötyy luonto.

Lue lisää

Ilmastonmuutosta tai luontokatoa ei ole peruutettu

Retkelle lähimpään metsään!

Kriiseissä tarvitaan ruokavarmuutta

Ruoka on olennainen osa huoltovarmuutta