Vieraskolumnit

Pitäisikö Soinin erota ministeritehtävistä?

Pekka Ervasti
Vieraskolumnit 06.06.2018

Pekka Ervasti: Jos presidentti joutuu julkisesti nuhtelemaan ulkoministeriä, onko luottamus kunnossa?

Tunnelma eduskunnassa oli painostava.

Ministeri istui valtioneuvoston aitiossa ja otti vastaan kansanedustajien syytöksiä jatkuvalla syötöllä. Puolustajia ei ilmaantunut.

Taistolaiskommunistien masinoimassa operaatiossa Jermu Lainetta (sd.) syytettiin jopa neuvostovastaisuudesta. Kalevi Sorsan (sd.) neljännen hallituksen (1983–1987) ulkomaankauppa­ministeri ei syyttäjien mielestä ollut tehnyt riittävästi Suomen ja Neuvostoliiton kaupan hyväksi.

Kuulijoille syntyi käsitys, että hyökkäyksen takana täytyi olla jotakin suurempaa, järjestäytyneempää – korkeampi siunaus. Siksi syyttäjiä lukuun ottamatta kaikki muut istuivat hiljaa. Istunnon jälkeen ministeri Laine sai juoda kahvinsa yksinään kuppilassa. Eroilmoitusta odotettiin.

Kaikki muuttui seuraavana päivänä. Presidentti Mauno Koivisto ilmoitti, että ministeri Laine on tehnyt hyvää työtä ja nauttii hänen täyttä luottamustaan.

Sen jälkeen Laineen kahvipöydässä riitti selkään­taputtelijoita.

Painostava tunnelma vallitsi kyselytunnilla myös viime viikolla, kun vihreiden Ville Niinistö aloitti hyökkäyksen ulkoministeri Timo Soinia (sin.) vastaan.

Soini oli osallistunut abortinvastaiseen mielen­ilmaukseen virkamatkalla Kanadassa. Tämä oli Niinistön mielestä sopimatonta käytöstä ministeriltä, sillä abortin vastustaminen on vastoin hallituksen linjaa. Soinin katolinen konservatismi näytti laajenevan yleiseksi tasa-arvovastaisuudeksi.

Toisin kuin ministeri Laine, Soini ei jäänyt vastausta vaille. Hän ilmoitti osallistuneensa mielenilmaukseen vapaa-ajallaan ja yksityishenkilönä. Sinänsä hänen abortinvastainen mielipiteensä on ollut äänestäjien tiedossa vaaleissa, johon hän on osallistunut.

Tasavallan presidentti puuttui myös tällä kerralla keskusteluun seuraavana päivänä.

Sauli Niinistö antoi ulkoministerille pyyhkeitä Talouselämä-­lehden haastattelussa toteamalla, ettei tämä noin vain voi esiintyä yksityishenkilönä ulkomailla.

”Onko se enää yksityishenkilön toimintaa, jos ilmaisee mielipiteen tavallaan julkisesti asiassa, joka vierailumaassa on ajankohtainen”, Niinistö pohti.

Suomalaisen vapaus ilmaista mielipidettään näyttäisi näin kapenevan, kun hänestä tulee ministeri. Kärjistäen: uusnatsi saa marssia, mutta ministeri ei.

Presidentin toimenkuvan kannalta ulkoministeri on ehkä hallituksen tärkein ministeri. Luottamus on keskeistä. Jos presidentti joutuu julkisesti nuhtelemaan ulkoministeriä, onko luottamus kunnossa? Onko sellaisesta henkilöstä jatkossa edes suurlähettilääksi?

Kenen pitäisi tehdä johtopäätöksiä?