Vieraskolumnit

Miehen kätketyt tunteet

Leo Nyqvist
Vieraskolumnit 17.08.2018

Leo Nyqvist: Onneksi koskaan ei ole liian aikaista hakea apua.

Tunteiden maailmassa ruumiillinen, henkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen olemassaolomme kohtaavat toisensa. Nykytiedon valossa tunteet eivät ole vain tilannekohtaisia mielenliikkeitä, vaan olennainen osa elämäämme.

Tunteet helpottavat selviytymistä vaaratilanteista, ohjaavat tarkkaavaisuutta, tukevat muistamista ja oppimista, tiedottavat sosiaalisista suhteista tai tapahtumista, vaikuttavat avunhakemiskäyttäytymiseemme, vahvistavat ryhmään kuulumista ja jäsentävät ryhmän sisäisiä asemia.

Miesten tunneilmaisun vaikeus ja tunneskaalan kapeus ovat olleet viime aikoina vilkkaan julkisen keskustelun kohteena. Tunnekysymys on liitetty poikien huonoon koulumenestykseen ja digimaailmaan vetäytymiseen, miesten varhaiseen työkyvyttömyyteen ja eläköitymiseen sekä yleisesti syrjäytymiseen.

Onpa lanseerattu uusi käsitekin, toksinen maskuliinisuus, joka viittaa aggressiiviseen, naisvihamieliseen, homokammoiseen ja muista piittaamattomaan mieskuvaan.

Perinteisesti suomalainen mies on toteuttanut itseään toiminnan ja työn kautta, ja niiden piiriin vaikeiksi koettuja tunteitakin paetaan. Työ on ollut suomalaisen miehen terapiaa. Teot ovat merkinneet, eivät sanat.

Itsepärjäämisen eetos on ollut vahva.

Miehillä on tunteita siinä missä naisillakin, mutta myös taipumus kätkeä ne ulkopuolisilta. Ainakin ne tunteet, jotka mielletään naisellisiksi.

Lopulta tunteitaan ei kuitenkaan pääse pakoon, vaan ne tulevat vastaan toisessa ja hankalammassa muodossa.

Korostunut itsekontrolli, johon kuuluu pyrkimys hallita tietynlaisia tunteita, tai kasvojen menettämisen pelko, ovat yhä monen miehen arkea.

Pahimmillaan tunteiden tukahduttaminen estää miestä kokemasta aitoa onnea, kun hallitsevina tunteina ovat syyllisyys ja häpeä. Niiden takana lymyää myös huonosti tunnistettu miesten masennus, jota ammattilaisten standarditestitkään eivät aina tavoita.

Osalla miehistä tunteet ja keho ovat erillään toisistaan, mikä tulee esiin muun muassa suhtautumisessa erilaisiin vaaratilanteisiin. Luemme toistuvasti uutisia autoillaan kaahaavista miehenaluista, jotka vaarantavat omansa ja muiden hengen.

Poikien jengitappeluissa ei ole puolestaan lupa tuntea sääliä eikä kipua, sillä jänishousut heitetään armotta ulos porukasta.

Mies ei lähde lääkäriin ennen kuin lanssi vie, sanotaan. Miehille tyypilliset vakavat sosiaaliset ongelmat, kuten itsetuhoisuus, rikollisuus ja tapaturmakuolleisuus ovat osa tätä ilmiötä – tunteiden ja kehon erillisyyttä.

Sotakokemusten on eri yhteyksissä todettu vaikuttaneen suomalaisen miehen psyykeen kielteisesti. Painajaiset, alkoholin käytön kontrolloimattomuus ja väkivaltapurkaukset ovat osa tätä keskustelua.

Puhuminen, tunteellisuus ja hellyydenosoitukset eivät ole kuuluneet sodan käyneiden miesten isyyteen. Sodat kärjistivätkin entisestään suomalaista miesten tapaa välttää tunnekontakteja ja vaikeista asioista puhumista.

Ilmiö on havaittavissa myös suurten ikäluokkien miesten isäkokemuksissa, joissa oma isä kuvataan useimmiten etäisenä auktoriteettina.

Miehen tunnetason suhteet rakentuvat tavallisesti omaan perheeseen, puolisoon ja lapsiin. Parisuhdesovun rakoillessa tämä yhteys toimii huonosti. Avioerojen yleistyttyä nykytasolle miesten kokema ulkopuolisuus on vastaavasti lisääntynyt.

Useimmiten vaimon aloitteesta tapahtuva ero saattaa kriisiyttää miehen elämän perusteellisesti. Häpeän tunne voi johtaa välttelyyn sosiaalisissa suhteissa, mistä seuraavat yksinäisyys ja ulkopuolisuus, joita lääkitään alkoholilla ja lyhytaikaisilla laastarisuhteilla.

Negatiivinen kierre on valmis.

Terapiakielellä ilmaistuna eroratkaisua ovat edeltäneet puolisoiden kommunikaatio-ongelmat, mikä tarkoittaa arkikielellä naisen tunnepuhetta ja -reaktioita, ja vastaavasti miehen pakoa pois epämiellyttävästä tilanteesta.

Miehelle parisuhteen tunnemyrskyt merkitsevät kaaosta, jolta on päästävä turvaan omaan rauhaan. Toimivaa keskusteluyhteyttä ei saavuteta.

Pohjoismaisen kokemuksen mukaan miesten yleisimmät kriisitilanteet liittyvät parisuhteeseen, erityisesti uhkaavaan tai jo toteutuneeseen eroon puolisosta. Erokriisissä tunteiden käsittely aktualisoituu. Tunnekuormaa lisäävät monet seikat, kuten jätetyksi tuleminen, kontaktien väheneminen lapsiin ja epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemus entisen kumppanin sekä toisinaan myös viranomaisten taholta.

Pettymys, kiukku, turhautuminen ja luovuttaminen eivät ole harvinaisia. Tutkimustietoa hieman yksinkertaistaen naiset voivat huonommin ennen eroa, miehet taas eron ­jälkeen.

Kriisi merkitsee inhimillisessä elämässä sekä riskiä että mahdollisuutta. Miesten kriisit vaihtelevat vakavuudeltaan, samoin miesten kyky käsitellä niitä.

Miesten on todettu hyötyvän merkittävästi lyhytaikaisesta kriisiavusta ja eroryhmistä. Avun saaminen vähentää muun muassa miesten kokemaa häpeän tunnetta. Asioilla on taipumus myös saada oikeat mittasuhteet.

Avun hakemisen vaikeudet ovat yhteydessä oman riittämättömyyden ja heikkouden tunnustamiseen sekä häpeään, syyllisyyteen ja leimautumisen pelkoon

Auttamistyössä tulee kuitenkin toistuvasti esiin, että miehillä on tarve ja myös kyky puhua ahdistuksestaan, peloistaan, epävarmuudestaan ja haavoittuvuudestaan, mutta se edellyttää turvallista tilaa ja luottamuksellista suhdetta kriisityöntekijään.

Avun hakemisessa vaikeinta on se ensimmäinen soitto, jota seuraa usein helpotus, kun kontakti auttajaan on syntynyt.

Onneksi koskaan ei ole liian aikaista hakea apua.

Kirjoittaja on Turun yliopiston sosiaalityön professori.

Aiheeseen liittyvät artikkelit