Vieraskolumnit

Kumpaan suuntaan?

Anni Takko
Vieraskolumnit 02.09.2018

Maiseman kokeminen riippuu ihmisen omasta mielentilasta.

Aamu, ilmassa käy kuumaa päivää lupaava lämmin hönkäys. Aurinko ei kuitenkaan vielä paahda, vaan hiekkaisia teitä voi kävellä ilman selkää ja vatsaa pitkin valuvia hikinoroja. Ihmiset seisovat odottamassa bussia, joku tavoittelee ohiajavaa taksia. Pienten sekalaisten putiikkien edessä lakaistaan. Täytettyjä patonkeja myyvissä pienissä kojuissa ollaan jo työn touhussa, sillä moni aikainen kulkija nappaa niistä aamupalan mukaansa sanomalehteen käärittynä. Kulkukoirat ojentelevat koipiaan. Lapsia ei näy, sillä koulu alkaa myöhemmin. Heidät voi kuvitella kotien kuisteille aamupalaa syömään.

Erilaisia palloja myyvän kojun mies asettelee palloja verkkopusseihin näytille kadunvarrelle. Hymyilen. Toivon, että pallot menevät kaupaksi. Jatkan matkaani. Pidän aamuista.

Katson toisin. Näen suuret jätekasat, joita korppikotkat ja rupia täynnä olevat koirat tonkivat. Pari päivää sitten vihdoin satoi - lähes ensimmäistä kertaa vuoden aikana Dakarissa - ja roskakasat löyhkäävät ällöttävästi. Kissankokoinen rotta makaa kuolleena. Kujan päässä seisoskelee ryhmä pieniä poikia, talibéja. Heidät on anivarhaisesta lähetetty koraanikoulusta päivän kerjuureissulle. Ilman tiettyä rahasummaa ei tipu päivällistä eikä yösijaa. On olemassa tapoja auttaa talibéja, joskin ehkä pieniä. Tärkeää on, että Senegalissa vaikuttaa vihdoin olevan myös poliittista tahtoa tilanteen korjaamiseksi. Silti yhden ihmisen hätä on suurin.

Saavun määränpäähäni ja mietin pientä kävelyäni. Olo on ristiriitainen. Mielessä pyörivät ajatukset elämän kirjosta ja ääripäistä. Mietin Peter Hoegin sanoja siitä, miten maiseman kokeminen riippuu ihmisen omasta mielentilasta. Ehkä se riippuu myös valinnasta.

Valitsin tänä aamuna keskittymisen hyvään ja päätin jäädä aamuisen kaupungin tunnelmaan, jossa ihmiset aloittavat päivän askareita hymyssä suin. Samalla päätin myös toimia. Puhuin jälleen jätteiden lajittelun tärkeydestä kotiapulaisellemme, joka taas oli tunkenut biojätteen muovipussiin. Kyllä se siitä, vielä joskus. Ehkä viesti meni perille aamuisen pallonmyyjän aikaansaaman hymyn avulla.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT