Vieraskolumnit

Supernolo mutsi

Sari Hyvärinen
Vieraskolumnit 03.09.2018

Mitä lapsi taiteilee aivan rehellisen ainekirjoituksen vanhemmastaan, miltä se kuulostaa?

Jos lapseni saisivat ainekirjoituksen aiheeksi minut ja kehtaisivat kirjoittaa mitä ajattelevat, luulen, että tuloksena olisi jotain seuraavaa:

Meidän äiti on supernolo. Se laulaa aina keittiössä laittaessaan ruokaa. Välillä oopperaa tai jotain muuta kailotusta, välillä mun lempparibiisejä, ja se on niin noloa. Tai jos se ei laula, se ainakin tanssii. Tai sitten omasta mielestään flossaa, vaikkei se osaa sitä yhtään vaan näyttää joltain heilurilta.

Ja sitten meidän äiti itkee. Aina, kaikissa koulun tapahtumissa. Se itkee jo siitä, että me istutaan eturivissä valmiina esiintymään. Ja sitten se nauraa sen mielestä hauskoissa kohdissa. Ihan kamalan kovaäänisesti. Niin että se nauru kuuluu koko juhlasaliin. Ja kaikki kääntyy katsomaan. Eikä se edes tajua hävetä itse.

Ja sitten se aina halaa ja suukottelee. Kavereitakin se halailee, jos ne uskaltautuu meille käymään. On mutsi vähän sitä jo vähentänyt, kun me ollaan sanottu, että se on supernoloa. Äiti oli ihan ihmeissään ja lupasi hillitä.

Ja sitten se keksii ihan kummallisia juttuja. Kaksi kassillista jäätelöä Jätskiauton talvitauon takia oli sen viimeisin idea. Tai mennään saunaan jo päivällä ja kylvetään ja saunotaan kunnes kyllästytään ja se vaan jatkaa. Ja sitten ne sen supertylsät kuten mennään ajoissa nukkumaan. Tai sitten se nukahtaa sohvalle kun vietetään leffailtaa ja vielä alkaa kuorsata.

Mutta vaikka se on niin nolo, on se ihan rakas. Varsinkin silloin kun se peittelee illalla, vieläkin, vaikka me ollaan jo aika isoja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit