Vieraskolumnit

Metsänomistamisen sietämätön ihanuus

Arto Takalampi
Vieraskolumnit 04.09.2018

En nähnyt ainespuun myynnissä ansaintalogiikkaa: saisin puista rahaa, jolla ostaisin polttopuuta!

Kun metsämme, mökkitontin, naapurimetsää hakattiin, päätin hakkauttaa samalla kertaa tontin reunapuustoa harvemmaksi tuulituhojen estämiseksi. Tulin siinä sitten pohtineeksi metsänomistamista.

Toki ihan sellaisenaan ei harvennus ollutkaan selvä. Ranta-asemakaava-alueen hakkuu edellytti lupamenettelyä kuulemisineen ennen kuin moto pääsi harventamaan 20 kiintoa jykevää, kannolta jopa yli 40-senttistä kuusikkoa.

Moni tosin epäili järkeäni, kun laitan tukit pesään. En nähnyt ainespuun myynnissä ansaintalogiikkaa: saisin puista rahaa, jolla ostaisin polttopuuta! Vähän sama kuin viinakaupan ryöstäjillä: myivät ryöstämänsä viinat ja ostivat saamillaan rahoilla viinaa.

Nyt sain lähes ilmaiseksi 50 mottia klapeja, joskin metsäomaisuuteni kaventui 43 puuhun. Entisten varastojen lisäksi poltettavaa riittää nyt kuulemma vielä perikunnallekin, kuului jälkikasvun kommentti.


Hydraulihalkojan männän palautumista odotellessa oli aikaa miettiä syvemmin oikeaa metsänomistamista nykyisten ristipaineiden keskellä.

Vaikka normeja on purettu ja uusittu metsälaki antoi metsänomistajille lisää vapautta, sääntelyä metsissä riittää. Yksityisten omistama metsä on lisäksi siitä mielenkiintoinen varallisuuslaji, että etenkin sen käyttöön tuntuu jokaisella suomalaisella olevan vahva oikeus puuttua.

Silmiini ei ole osunut, että muissa varallisuuslajeissa olisi näin: yksityistä kiinteistösijoittamista ei ole pahemmin moitittu saati vaadittu rahasto- tai osakesijoittamisen hillitsemistä kansalaisaloitteella. Osakesijoittamista jopa seurataan mediassa päivittäin.


Metsien merkitys on tietenkin paljon suurempi kuin pelkkänä varallisuuslajina. Metsät ovat merkittävänä hiilensitojana tärkeä osa kansainvälistä ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa sekä niihin liitettyä energiapolitiikkaa, ja Suomessa jokamiehenoikeuden kautta virkistyskäytössä.

Tuoreissa EU-tasoisissa väännöissä ilmastopolitiikkaa on kuitenkin jo linkitetty metsänomistukseen, kun kansainvälisiä ratkaisuja on biomassojen kestävyyden nimissä yritetty jalkauttaa metsänomistajien ja hakerankojen tasolle. Suomessa harjoitettavan kestävän metsätalouden ansiosta niistä on selvitty onneksi kastumatta.


Kuvaava esimerkki kehityksestä on luontojärjestöjen käynnistämä kansalaisaloite avohakkuiden kieltämiseksi Metsähallituksen metsissä. On varmaa, että pian samaa aletaan vaatia myös yksityisten metsiin, vaikka metsänomistajilla on jo nyt hyvin vapaat kädet päättää hakkuutavoista.

Ei avohakkuukieltoa tietenkään metsiin tule ja päätösvalta hakkuista pysyy metsänomistajilla. Kieltoajattelun sijaan kannustaisinkin toimimaan puuntuotannon tehostamiseksi. Kun kaikki metsät uudistetaan ja hoidetaan ajallaan, turvataan niiden entistäkin parempi kasvu ja suurempi puumäärä.

Kun puuta saadaan hehtaarilta enemmän, tarvitaan aiempaa pienempi hakkuuala, ja motithan eivät pistä kenenkään silmään niin räikeästi kuin hakkuualat. Näin jo ennestään vähäisten avohakkuiden määrä ja ala supistuvat entisestään, aivan automaattisesti ilman kieltoja.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT