Vieraskolumnit

Tulipa taas paha mieli

Pekka Ervasti
Vieraskolumnit 12.09.2018

Pekka Ervasti: Politiikkaan tullaan egotripille mediajulkisuuden kautta.

Muutamat veteraanikansanedustajat ovat ilmoittaneet, mitä heidän kohdallaan oli jo uumoiltu: he luopuvat eduskunta­paikastaan ja vetäytyvät viisaan lepoon – tai tyytyvät tästä lähtien Twitterissä kommentoimaan maailman menoa kotilieden lämmöstä.

Pyyhkeen kehään ovat heittäneet muun muassa kepun vanhan liiton äijät Seppo Kääriäinen, Tapani Tölli, Timo Kalli, Kauko Juhantalo, Mikko Alatalo ja Mauri Pekkarinen.

Luopumishaastatteluissa muutamat ovat valitelleet politiikan muuttuneen pintaliidoksi ja sen kielen kovemmaksi sekä pöytätapojen rämettyneen.

Vaikka ei Kääriäinenkään mikään partiopoika ole ollut, vaan rymisteli aikoinaan politiikan parketeilla kuin ärjy norsu jadekaupassa, ei hänen yleisarviotaan ole syytä asettaa kyseenalaiseksi. Voi kuitenkin kysyä, kuinka paljon siinä on mukana myös luopumisen tuskaa ja sukupolvien välistä kuilua.

Maailma menee menojaan, tavat ja tyylit muuttuvat politiikassakin, eikä muutos koskaan ole innostanut niitä, jotka eivät enää jaksa tai viitsi juosta jokaisen uuden trendin ja vouhotuksen perässä.

Jo pyramideista on löytynyt kirjoituksia, joissa kauhistellaan nuorison kurittomuutta ja huonoja tapoja. ”Ei mitään uutta auringon alla”, sanoi Sinuhe egyptiläinen.

Suurin syyllinen tapojen turmellukseen on löydetty sosiaalisesta mediasta, jossa keskustelu usein karkaa mutapainiksi ja älyvapaaksi räksytykseksi.

Roiskeita tästä on pirskahdellut myös eduskuntakeskusteluihin, mutta pääsääntöisesti Arkadianmäen debatit ovat kuitenkin pysyneet aisoissa – siitä pitää jo puhemiehen nuija huolen.

Eduskunnassa on vuosikymmeniä mietitty pää höyryten, miten keskusteluista saataisiin eläväisempiä ja vauhdikkaampia. Nyt kun siinä näytetään onnistuneen, nousee vastalaine niiden suunnalta, jotka eivät värikkääseen keskusteluun pysty tai halua ryhtyä. Suo siellä, vetelä täällä.

Some ja kaiken kattava julkisuus on vetänyt eduskuntaan poliitikkotyypin, joka ei saa konettaan käyntiin, jos ei vähintään kerran viikossa pääse lööpille. Ennen koheltajia oli eduskunnassa pari, kolme vaalikaudessa, nyt heitä on miltei bussilastillinen.

Politiikkaan tullaan egotripille mediajulkisuuden kautta, monesti ilman erityisempää poliittista kokemusta. Profiilia pidetään yllä samoilla vippaskonsteilla kuin aikaisempaa julkkis­imagoa. Joihinkin äänestäjiin tämä puree, joihinkin ei.

Henkilövaali antaa suomalaiselle äänestäjälle mahdollisuuden demonstroida huumorintajuaan valitsemalla eduskuntaan ja Helsingin herrojen harmiksi mahdollisimman kummallisen edustajan. Sitä saa mitä tilaa.