Arvokonservatiivi on armoton - Vieraskolumni - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Arvokonservatiivi on armoton

Soinin musta on edelleen mustaa ja valkea valkoista.

Rouva kävi perjantaina hurjana. Saksilla varustautunut vihreä nainen (hän oli ruohosipulin keruureissulla) ripitti minua (keskustalaista) ulkoministeri Timo Soinille (aborttikonservatiivi) annetusta luottamuksesta.

Keskustalaisena (miehenä) sain kuunnella melkoisen ryöpytyksen, joka sisälsi myös voimakkaita ja latautuneita ilmaisuja (kirosanoja).

Myös pääministeri Sipilä nuhdeltiin (tekstiä kevennetty). Itse sain lieventävien asianhaarojen vallitessa (ei enää eduskunnassa) kuitenkin nauttia lounaskeitosta.

Perjantain näytelmä eduskunnassa olikin kieltämättä enemmän kuin tavanomainen äänestys hallituksen luottamuksesta.

Monen suomalaisen mielestä Timo Soini oli uhittelullaan ylittänyt rajan, jota normaali sanan- ja uskonnonvapaus määrittää. Asiaa edelsivät myös oikeuskansleri Tuomas Pöystin julkiset moitteet, jotka Soini kuitenkin onnistui venkoilemaan itselleen tuen ilmaisuksi.

Olen kuullut aiemminkin poliitikon suusta, kuinka ”mitään laitonta ei ole tapahtunut”. Poliisitutkinta siitä silloin tuli.

Keiton äärellä pystyimme rouvan kanssa jo analysoimaan tapahtunutta. Väitin, että politiikan näkökulmasta on ihan perusteltavissa, että on mahdollista antaa hallituksen jatkaa suurta uudistushankettaan, vaikka sen yksittäinen ministeri pilkkaa käyttäytymisellään Suomen virallista linjaa.

Keskustan ja kokoomuksen edustajien turhautuminen kyllä näkyi kotikatsomoon asti. Molemmat katsoimme, että siniset onnistuivat kiristämään hallituskumppaneitaan, mutta tuollaisen tempun voi yleensä tehdä vain kerran.

Itse ajattelen niin, että Soini sai suomalaisilta melko tiukan keltaisen kortin. Katumuksesta ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään.

Aiemmin, Kanadan aborttivigilian perään ulkoministeri onnitteli argentiinalaisia päätöksestään olla sallimatta aborttia. Soinin virnuilu jatkui myös luottamusäänestyksen jälkeen.

Läheisin tukija kristillisten Päivi Räsänen antoi lämpimän halauksen. Ennakoin sen tarkoittavan tervetulotoivotusta uuteen poliittiseen kotiin.

Politiikassa Soinin on jatkettava, sillä suurlähettiläshaaveet Britanniassa voi tämän jälkeen haudata. Ei Suomi maksa korkeaa palkkaa miehelle, joka vähät välittää yhteisestä, demokraattisesti sovitusta linjasta.

Timo Soini näyttää olevan valikoivasti katolinen. Hän vetoaa uskoonsa, kun kysymys on samansukupuolisten vihkioikeudesta tai naisten abortista.

En ole koskaan havainnut Soinin tviittaavan myönteisesti nykyisestä paavista, joka on kantanut huolta pakolaisten kohtalosta ja kohtelusta. Paavi on varovasti rakentanut uutta katolista näkemystä myös avioeron ja seksuaalisen tasa-arvon suuntaan, mutta Soinin musta on edelleen mustaa ja valkea valkoista.

Minua voi syyttää siitä, että osoittelen sormella toisten uskoa tai mielipiteitä. En halua mitenkään vähätellä tai arvioida kumpaakaan, mutta on hyvin huolestuttavaa nähdä, kuinka uskoa käytetään politiikan painostuskeinona.

On nähtävissä, että sen varjolla Suomeenkin ajetaan takaisin paternalistisia, mieslähtöisiä ”perinteisiä” arvoja. Kertomalla uskonnollisina totuuksina asioita, jotka ovat (vääristeltyjä) mielipiteitä, pyritään kansakuntaa kääntämään omien poliittisten arvojen tukijaksi. Uskon asioita voi tässä mielessä verrata kommunistien opinkappaleisiin: ei parta-Kallen sanomisiakaan sopinut kiistää tai kyseenalaistaa.

Suomessa ei ole tapana tehdä ministerien sanomisista suurta numeroa. Nytkin monet politiikan kommentaattorit – huomasin ainakin Risto Uimosen – ihmettelivät enemmän Soinille annettua ”sakinhivutusta” kuin Soinin puheita.

Mutta politiikassa sanat ovat tekoja ja niistä teoista jää jälkiä. Politiikka ei ole vain budjetin tasapainotusta ja loputtomia sosiaalireformeja. Politiikalla luodaan yhteiskuntaa keskellemme.

Timo Soinin alleviivaamilla arvoilla maailma ei parane, se menee huonommaksi. Ja tämä on mielipiteeni.

Lue lisää

Eduskunnan viestintäpäällikön paikkaa tavoittelee 49 hakijaa – joukossa kaksi entistä kansanedustajaa

Hajauttaminen limittyy ympäristöajatteluun – Timo Kaunisto työstää väitöskirjaa keskustapuolueen ympäristöpolitiikasta

Puhetta kyllä, mutta ei tekoja

Soini pohtii blogissaan ehdotusta keskustan puheenjohtajuudesta: Esityksessä on sekä kieli poskessa että vakava viesti