Vieraskolumnit

Olisiko menestyjillä jotain annettavaa

Arto Takalampi
Vieraskolumnit 13.10.2018

Huvitan ja kiusaan joskus itseäni yksinkertaisella tavalla: luen netistä iltapäivälehtien maatalousjuttujen kommentteja. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Siinä toisen iltapäivälehden nettijutussa viljelijä potki pölypeltoa ja kertoo, millaiset satotappiot kuivuus tilalle aiheuttaa. Juttua voi kommentoida sen alla anonyymisti, ja kommenttejahan piisaa.

En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko niitä lukiessani, sillä ne ovat kuin Esson baarista: ”Älä maajussi aina valita, me veronmaksajat maksamme katokorvauksesi”, ”Turha valittaa, kun saat tukiaisia”, ”Ei muitakaan yrittäjiä tueta, miksi myös maajussia”…

Joku urhoollinen yrittää väliin edes vähän oikoa väärää tietoa, mutta tulee pian itse lytätyksi, ja vaikenee. Nämä kun ovat palstoja, jossa on vain luutuneita ja kaunaisia käsityksiä.

Vaikka suurin osa kommenteista perustuu väärään tietoon, siinä kirjoittajat ovat oikeassa, että maanviljelijät ovat yrittäjiä. Yhä useampi tiloista on jo täysin yritysmäinen ja yhtiöittänyt toimintansa, osa ulkoistanut tuotantoaan ja osalla on palkkaväkeä.

Vapaasta yrittäjyydestä ei maatiloilla voi kuitenkaan puhua kuten konepajayrityksessä, jossa lattaraudasta loihditaan vapaille markkinoille yhtä sun toista hilavitkutinta.

Vai mitä vapaata yrittämistä se on, jos EU suitsii ja jopa rajoittaa tuotantoa edelleen hyvin tiukalla kädellä, jos viljelijän on myytävä maataloustuotteensa yhden kanavan kautta kahdelle markkinoita hallitsevalle kaupalle, jos hinta on säädelty ja ennalta määrätty (vain poikkeusolot voivat muuttaa hinnoittelua tämänvuotisen kuivuuden tapaan viljan hinnassa) ja jos tiettyjen tuotantopanosten kaupassa ei juuri ole kilpailua.

Kun tukien määrä jatkaa laskuaan myös ensi kaudella, näiltä markkinoilta saatavien tulojen merkitys viljelijälle kasvaa entisestään. Vasta kun tuottajahinnat nousevat kunnolla eli tulot kattavat kustannukset, sijoitetun pääoman ja antavat vähän palkkaakin, paranee maatalouden ykkösongelma, pitkään jatkunut heikko kannattavuus.

Kaupan määräävää asemaa viljelijän tulonmuodostukseen ja heikkoon kannattavuuteen on selvitelty paljon. Asiaan ollaan nyt puuttumassa myös lainsäädännöllisesti, mistä toivottavasti löytyy yksi helpotus kannattavuuskriisiin.

Maataloudessa on kuitenkin miettimisen paikka, miksi tässä kaupan kuristuksessakin ja yleensä kaikissa suhdanteissa jotkut viljelijät silti pärjäävät ihan hyvin.

Näiden menestyvien tilojen osuus vaihtelee eri arvioijien mukaan 10–25 prosenttiin tiloista. Saman verran on vaikeuksissa olevia tiloja, joista kaikki eivät selviä. Väliin keskikastiin jää noin puolet Suomen tiloista, jotka sitkuttelevat taloutensa kanssa ja joita yhä tarvitaan.

Kysyn taas kerran: mitä nämä menestyvät tilat tekevät toisin menestyessään, koska johonkinhan se parempi pärjääminen perustuu. Onko neuvonta tai tutkimus selvittänyt sitä, ja voisivatko nämä menestyjät tai niiden taustayhteisöt jotenkin jakaa tätä osaamistaan ja hyviä käytänteitään vielä nykyistä tehokkaammin ja laajemmin.

Näin yksikään tila ei enää tarpeettomasti hukkuisi.

Kirjoittaja Arto Takalampi on pitkän linjan maataloustoimittaja

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT