Vieraskolumnit

Mutta mitä me tekisimme ihmisille?

Työ siirtyy yhä enemmän roboteille.

Jälkiteollisesta yhteiskunnasta ei tullut palveluyhteiskuntaa vaan itsepalveluyhteiskunta. Sekin on nyt muuttumassa, ja optimistit puhuvat tietoyhteiskunnasta.

Hienot laitteet välittävät kuitenkin paljon enemmän viihdettä ja muunneltua totuutta kuin todellista tietoa. Tosiasioilla ei tunnu olevan paljon käyttöä edes politiikassa.

Ohjaako tieto ja ymmärrys todella Maduron, Trumpin ja Orbanin käyttäytymistä?  Uskotteko todella, että nämä valtiaat ottavat onkeensa kansainvälisen ilmastopaneelin suosituksista? 

Työ siirtyy yhä enemmän roboteille. Ne voivat valmistaa melkein mitä tahansa hyödykkeitä ja kun keinoäly vielä hiukan kehittyy, robotit oppivatkin.

Ne helpottavat tietysti raskaita työvaiheita, mutta kunhan robotit vielä halpenevat, kenen tahansa työpaikka voidaan korvata robotilla.

Maataloudessa ne ruokkivat ja lypsävät lehmät, kyntävät, kylvävät, kitkevät, levittävät lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, korjaavat sadon ja kuljettavat sen varastoihin.

Robotit ovat väsymättömiä ja ne tekevät työn paljon halvemmalla kuin ihminen. Ne hoitavat lapset ja vanhukset, opettavat koulussa, hoitavat sairaat.

Jotkut pitävät keinoälyä, älykkäitä ja ajattelevia tietokoneita mahdollisuutena, toiset uhkana.

Kaksi kysymystä nousee ylitse muiden, kun pohtii tätä robotisaatiota.

Kun työpaikat vähenevät, mistä ihmiset saavat tulonsa? Tuleeko kansalaispalkka – ja ellei tule, millä rahalla ostetaan kaikki robottien tekemä roju?

Ja toinen, vielä vakavampi kysymys on, mihin me tarvitsemme enää ihmisiä, kun keinoäly ja robotit pystyvät tekemään kaikki työt.

Kun tietokoneet oppivat ajattelemaan itse, suunnittelemaan uusia koneita, uusia robotteja, ihmisiä tarvitaan vain ostamaan täysin automatisoitujen tehtaiden tuotteet, joita täysin automatisoidut kulkuneuvot kuljettavat täysin automatisoituihin kauppoihin. Siellä kaupassa on sitten ketjun ainoa inhimillinen tekijä, asiakas, joka tulee kauppaan automatisoidulla kulkuneuvolla, joka kenties päättää senkin, mihin kauppaan mennään.

Mutta voidaanhan tästä tuotantoketjusta jättää ihmiset pois täysin tarpeettomina. Suotta ihmiset ostavat rompetta, joka kodin kautta kierrettyään päätyy jätteenä tehtaisiin, jotka erottelevat siinä olevat ainesosat uusiokäyttöön ja lähettävät ne toisiin tehtaisiin, missä niistä tehdään taas rompetta, joka tulee kauppaan ja ostetaan kotiin, josta se jne. 

Tehtaat voivat lähettää tuotantonsa suoraan käyttöpaikoille. Suurten liikepankkien tietokoneet laskevat kulut ja palkkiot, ostavat ja myyvät osakkeita, heiluttelevat osakekursseja mielin määrin ja tilittävät voitot – niin minne? Ja jos aivan konemaailmassa eletään, mitä rahallakaan tekisi?

Kun jättää ihmisen pois tästä prosessista, säästyy paljolta harmilta. Poistuvat muodit, mielihalut ja muut arvaamattomat tekijät, jotka vain sotkevat hienoja proseduureja. Kun nirppanokkaiset ihmiset eivät ole enää talouselämää ohjailemassa, ympäristön saastumisestakaan ei ole huolta.

Ja mikä parasta, tällainen teknosysteemi toimii vielä sittenkin, vaikka jonkun sortin rakettimies sattuisikin painamaan sitä suurta punaista nappia…

Mutta mikä pitäisi robottiyhteisön käynnissä? Tuleeko keinoälyn myötä myös roboteille tunteet – ja siinä ohessa itsekkyys ja vallanhimo, joka saisi ne taistelemaan vallasta ja toisia ylemmäksi nousseen superrobotin käskyttämään muita.

Ja kun maapallo olisi täysin robottien hallinnassa, olisi aika suunnata valloitus avaruuteen. Koneille  tuhansien vuosien matka vieraisiin tähtiin ei olisi ongelma.

Lue lisää