Vieraskolumnit

Eurooppa vedenjakajalla

Ensi kevään vaaleissa vastakkain­asettelun vaara on käsin kosketeltava.

Oikeistopopulismi on viime vuosina ottanut Euroopassa tuskallisen vahvaa jalansijaa. Äärioikeisto on nostanut suosi­otaan, asenteet ovat koventuneet ja puheet ja teot muuttuneet vihamielisemmiksi – ja kaikki tämä demokraattisella mandaatilla.

Nykytilannetta historiallisesta näkökulmasta tarkastellen voidaan nähdä yhtymä­kohtia jopa maailmansotia edeltäviin asetelmiin.

Poliittinen retoriikka on taantunut vuosikymmeniä, ja useat valtiot ovat alkaneet sulkeutua sisäänpäin luoden jännitteitä kansainvälisiin suhteisiin.

Vaaleja voitetaan nyt uhkakuvilla ja pelkoja lietsomalla. Kuvitteellisia uhkia etsitään erityisesti omien rajojen ulko­puolelta, ja EU joutuu usein syntipukiksi.

Valtaa haalitaan kertomalla valheellisia tarinoita, ja viesti menee silti yhä enenevissä määrin läpi. Kun asema on saavutettu, alkaa uudistusten aalto.

Kansalliseen vakauteen ja ulkoisiin uhkakuviin vedoten tehdään rakennemuutoksia, joilla heikennetään kansalaisten perusoikeuksia ja hyvinvoinnin edellytyksiä.

Esimerkiksi Puolassa mullistetaan oikeuslaitosta poliittisin motiivein, Unkarissa lietsotaan viha­mielistä muukalais­vastaisuutta ja Romaniassa heikennetään korruption vastaisia toimia, puhumattakaan brittien irtautumisesta koko EU:sta.

Myös Saksassa on epä­varmuuden merkkejä ilmassa. Liittokansleri Angela Merkelin luopuessa CDU:n puheenjohtajuudesta yhtenäisen Euroopan suunta on epäselvä. Merkel on symboloinut vakautta kansainvälisten kriisien myllerryksessä.

Jos tilalle nousee vähänkään nationalismille korvaansa kallistava johtohahmo, saa piru pikkusormen.

Omassakin poliittisessa perheessäni, kokoomuksen eurooppalaisessa isäntäpuolueessa EPP:ssä, käydään poliittista kamppailua perustavanlaatuisella tasolla. EPP:n kärkiehdokaskisassa vastakkain ovat suomalainen liberaali Alexander Stubb sekä saksalainen konservatiivi Manfred Weber.

Weber haalii kannatusta myös niistä Euroopan kolkista, joissa oikeistopopulismilla on vahva jalansija. Liberaalin Stubbin sijaan EPP saattaa siis asettaa komission puheen­johtajaehdokkaaksi konservatiivin, joka on hankkinut osan kannatuksestaan nationalisteilta.

Suomessa tilanne on eurooppalaisella vertailutasolla vakaa, eurobarometri-mittauksissa tyytyväisyys unioniin on huippuluokkaa. Suomen korkea koulutustaso ja sisälukutaito luovat ymmärrystä, jonka avulla pysytään tietoisina yhteistyön arvosta.

Ehkäpä siis muualla jallitetaan niitä, joilla tätä tietoa ei ole?

Asenteiden vaaliminen lähtee arjesta. Paremman ja vakaamman maailman puolesta pitää ottaa kantaa niin työpaikan kahvipöydissä, harrastuksissa kuin julkisilla keskustelufoorumeilla.

Väärien uhkakuvien voitto on estettävissä, kunhan muistamme kollektiivisesti vaalia ymmärrystämme ja arvostaa yhteistyötämme.

Ensi kevään vaaleissa vastakkainasettelun vaara on käsin kosketeltava. Mikäli euro­parlamenttiin vyöryy mittavin määrin oikeistopopulisteja ja jäsenmaiden hallituksia vetävät heidän puoluetoverinsa, koko järjestelmä vaarantuu.

Haluammeko siis kaataa kansainvälisen yhteistyön vai kehittää sitä entistä paremmaksi?

Protestointi on ymmärrettävää, jos asiat ovat huonolla tolalla. Jos EU on aiheuttanut mielipahaa tai heikennystä elinoloihin, tuleekin järjestelmää kyseenalaistaa. Tässä tulisi kuitenkin esittää faktoja väitteiden tueksi, ei vain tyhjiä sanoja.

Todellisuudessa eurooppalainen yhteistyö on luonut vakautta ja vaurautta, ja sen jatkuvuuden eteen pitää myös taistella. Nyt ei ole sivusta seuraamisen aika, Eurooppa on vedenjakajalla.

Lue lisää

Metsäkeskustelu on kuin moderni sammon ryöstö

Vallankaappausta ei pidä hyväksyä

EU:lla kova halu päättää metsistämme

Komissio ylittää toimivaltansa metsästrategiassa, moittii meppi Elsi Katainen: "Tässä menee raja, jota ei voi hyväksyä"