Vieraskolumnit

Uusi kemera kerralla kestäväksi

Silja Keränen: Paras tapa saada taimikonhoitorästit kuntoon saattaisi olla ehdotus taimikon hoidon kemeratukien lopettamisesta.

Kestävän metsätalouden rahoitus, eli tuttavallisemmin kemera, kaipaa remonttia. Nykyinen kemerajärjestelmä on voimassa vuoden 2020 loppuun. Remontti kannattaa ajoittaa vaihdokseen, joten keskustelu muutostarpeista käydään nyt.

Metsien hoito on aivan avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pitää saada pysäytettyä. Valtion tukea eli kemerarahoitusta pitää käyttää ennen kaikkea juuri näihin asioihin.

Tuki suometsänhoitoon vie täysin päinvastaiseen suuntaan. Turvemaiden (eli soiden) täydennys- ja kunnostusojittaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään sekä ravinne- ja kiintoainevalumia vesiin. Tästä tuesta pitääkin luopua mahdollisimman pian.

 

Paras tapa saada taimikonhoitorästit kuntoon saattaisi olla ehdotus taimikonhoidon kemeratukien lopettamisesta. Tulisi kiire hoitaa nuoret metsät kuntoon nyt, kun tukea on vielä saatavilla.

Minä kuitenkin säilyttäisin tuet taimikonhoitoon sekä nuoren metsän kunnostukseen. Ovathan ne toisaalta tukea etenkin selluteollisuudelle ja osaltaan ylläpitävät avohakkuumallista metsänhoitotapaa. Metsänhoitotapaa, jonka rummutetaan olevan taloudellisesti paras ja joka silti tarvitsee tukea valtiolta.

Taimikonhoidon sekä nuoren metsän kunnostuksen tuki kuitenkin parantavat metsien kasvukuntoa, lisäten siis puuston kasvua. Ja siten hiilensidontaa.

 

Luonnon monimuotoisuus pitää kuitenkin ottaa näissä työlajeissa huomioon. Esimerkiksi velvoite 10–20 prosentin lehtipuusekoituksen jättämisestä parantaa luonnon monimuotoisuutta ja pienentää metsätuhojen riskiä.

Kemeraan kuuluvat myös ympäristötuki sekä tuki metsäluonnon hoitohankkeisiin. Käsi pystyyn, joka tietää jonkun, joka näitä tukia on joskus saanut. Hiljaista on. Kävin kemerakoulutuksessa pari vuotta sitten, eikä parituntisessa koulutuksessa näistä puhuttu kuin pari minuuttia.

Nämä tukilajit ovat kuitenkin tärkeitä, koska metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee edelleen.

Tukien kriteeristöt onkin perattava läpi, ja erillisten isohkojen hankkeiden lisäksi on houkuttelevasti ja matalalla kynnyksellä tuettava pienimuotoista luontoarvojen lisäämistä. Lisäksi tukea tulee suunnata vieraslajien torjuntaan sekä ennallistamistoimiin.

 

Uutena tukilajina pitää selvittää hiilensidonta- tai hiilivarastokorvauksen käyttöönottoa. Millä lailla metsänomistajia kannattaisi tukea, jotta metsät sitoisivat entistä enemmän hiiltä?

Korvaukseen kun vielä saisi elementin, joka huomioi puutuotteen käytön. Jos puu menee esimerkiksi rakentamiseen, korvaus olisi suurempi kuin tilanteissa, joissa puusta keitetään sellua lopputuotteen ollessa kartonkia tai vessapaperia.

Kemeratukien rahoituksen painopiste pitää siirtää ympäristötukeen, metsäluonnon hoitohankkeisiin sekä hiilensidonta- tai hiilivarastokorvaukseen. Jälkimmäisen mittaluokka voi helposti karata käsistä, koska metsiemme hiilinielu vastaa puolta Suomen kokonaispäästöistä.

 

Varsinainen taitolaji onkin luoda tuki, joka ohjaa oikeaan suuntaan eli hiilivarastojen lisäämiseen sekä pitkäkestoisten puutuotteiden käyttöön. Ja joka ei tule yhteiskunnalle kohtuuttoman kalliiksi.

Loppuun vielä pari kaikkien rakastamaa byrokratiapointtia. Koettakaa kestää, koska toimiva ja luotettava hallinto on loppupeleissä meidän kaikkien etu.

Kemeratukien käyttöä on valvottava riittävästi. Vuoden 2017 työkohteista metsäkeskus tarkasti kuusi prosenttia. Nuoren metsän hoidon työkohteista kolmannes oli tukikelvotonta. Tällainen ei ole kestävää julkisen rahan käyttöä.

Toinen byrokratiapointti liittyy hallinnon ja tietojärjestelmien toimivuuteen. Parin vuoden takaiset kemeratukien haku- ja maksatusongelmat eivät saa toistua. Systeemin on yksinkertaisesti toimittava kunnolla. 

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ilmastopolitiikkaan järki mukaan

Kemeratukea jäi käyttämättä 6 miljoonaa euroa, kovin parantaja oli Varsinais-Suomi

Hillintää hakkuuhimoihin – luonnonsuojelijat eivät vouhkaa turhasta