Vieraskolumnit

Pelkureiden oma puolue

Pekka Ervasti
Vieraskolumnit 02.01.2019

Pelko on politiikan käyttövoima. Muutoksen pelko. Jämähtämisen pelko. Ilmastomuutoksen pelko. Maahanmuuton pelko. Pelko.

Kansanedustajaksi ei oikein voi uskottavasti pyrkiä, jos ei lähde ristiretkelle jotakin pelottavaa uhkaa vastaan. Jos sellaista ei ole, se pitää keksiä.

Kysyypä keneltä tahansa poliitikolta, mikä pelottaa, saa pitkän rimpsun uhkakuvia. Kun eletään suhteellisen turvallisessa ja toimivassa demokratiassa, sellaiseksi kelpaavat vaikkapa liukkaat jalkakäytävät tai ilotulitusraketit.

Yksi uhka, josta kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä, on ilmastonmuutos. Ennen joulua suurin osa eduskuntapuolueista sopi, että Suomen on EU-puheenjohtajakaudellaan saatava lisäkiristyksiä unionin päästörajoituksiin.

Persut eivät allekirjoittaneet sopimusta. Sielläkin pelätään. Pelätään, että edessä on kiristyvien kieltojen ja rajoitusten kierre, joka vaikeuttaa kansalaisten elämää, haittaa taloutta ja työllisyyttä – eikä loppujen lopuksi pysäytä ilmastonmuutosta, koska vain Suomi kilttinä EU-maana noudattaa rajoituksia.

Ilmastonmuutos on tehnyt meistä kaikista syntisiä. Tuskin kuluu päivääkään, etteikö jossakin syyllistettäisi puusaunanlämmittäjiä, lentomatkustajia, auton omistajia, lihansyöjiä…

Syyllistävä ilmapiiri saattaa pelottaa osaa kansalaisista. Koska suurin osa puolueista tuntuu ilmastonmuutoksen kohdalla seisovan sormi opettavaisesti pystyssä, he saattavatkin ensi kerralla äänestää perussuomalaisia.

Sama on nähty aikaisemmin. Kun Timo Soini vielä johti persuja, puolueen pääuhka oli EU. Se satoi laariin vuoden 2011 Iso Jytky -vaaleissa. Kun muut puolueet vielä veisasivat munkkikuorona virallisia EU-virsiä, persut korjasivat potin.

Maahanmuuton kanssa kävi samoin. Kun persujen Tony Halme aikoinaan pyrki eduskuntaan väittämällä, että maahanmuutosta on ongelmia, hänet leimattiin rasistiksi. Siihen oli perusteita, mutta kaikki häntä tukeneet 16 000 äänestäjää eivät taatusti olleet rasisteja.

EU:n kohdalla tuuli on jo kääntynyt. Nähdään, että heikko ja hajanainen unioni on vaikeuksissa. Se hoipertelee ja toikkaroi kuin komission puheenjohtaja.

Maahanmuuton ongelmat on niin ikään tiedostettu, mutta edelleen niistä on hankalaa käydä kiihkotonta keskustelua. Ääripäät dominoivat, kuten debatti Oulun raiskaustapauksista osoittaa.

Löytyisikö persujen ulkopuolelta joku tolkun – ja rohkea – poliitikko, joka myöntäisi, että kansalaisilla saattaa olla ihan ymmärrettäviä epäluuloja kiilusilmäisen ilmastonmuutoskiihkon suhteen? Vai herätäänkö vaali-iltana Jussi Halla-ahon nauruun?

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT