Vieraskolumnit

On vuosi 2019 jKr.

Kaarlo Kalliala
Vieraskolumnit 06.01.2019

Lyhenteet eaa. ja jaa. ovat paitsi teennäisiä, myös kyseenalaisia kahdestakin syystä.

Helsingin yliopiston tämänvuotisen almanakan kannesta käy ilmi, että tässä kuussa on odotettavissa täydellinen kuunpimennys. Sen lisäksi – tai ennen kaikkea – kansi kertoo, että nyt on kysymyksessä vuosi 2019 jälkeen Kristuksen syntymän.

Siitä syntymästähän ne vuodet alkavat, vaikka laskelmiin aikoinaan tuli muutaman vuoden heitto. Epätarkkuudella ei kuitenkaan kannata yrittää perustella sitä, että aika juoksisikin jostain muuten vain valitusta ”ajanlaskun alusta”. Jos tämän vuoden halutaan olevan 2019 jaa. eikä jKr., uskontokammosta se kielii.

Lyhenteet eaa. ja jaa. tunkeutuivat Suomeen niin sanotun Pirkkalan monisteen myötä 1970-luvun puolivälissä. Tuo viidennen luokan kokeilumateriaali oli osin kopioitu itäkarjalaisesta historian oppikirjasta ja seurasi marxilaista historiantulkintaa. Siihen ei sopinut, että Kristuksen paikka olisi aikojen käännekohdassa.

Eaa. ja jaa. ovat paitsi teennäisiä, myös kyseenalaisia kahdestakin syystä.

Ensinnäkin niitä vaivaa länsimainen kulttuuri-imperialismi. Tämä tuli hyvin näkyviin viime syksynä, kun Helsingin synagogassa juhlittiin uusia vuosia USKOT-foorumin kutsusta. Juutalaisen ajanlaskun vuosi 5778 ja islamilaisen ajanlaskun vuosi 1440 alkoivat melkein samoina syyskuun päivinä. ”Ajanlaskun alku” ei välttämättä ole siinä, mihin me olemme tottuneet.

Jos nyt on vuosi 2019 jälkeen ”ajanlaskun” alun, onkin kysyttävä, minkä ajanlaskun. No sen, joka alkaa Kristuksen syntymästä, kristillisen. Islamin vuosi 2019 ei ole vielä tullut ja juutalaisen kalenterin 2019 meni jo aikaa sitten. Vuotemme on siis 2019 jKr.

Tämän simppelin tosiasian toteaminen ei – toiseksi – ole rukousta tai uskonnonharjoitusta ylipäätään. Kristuksen nimen kiertely ja kaartelu muistuttaa kummallisella tavalla varhaiskantaista uskonnollisuutta tai magiaa, jossa nimeen ja sen lausumiseen liittyi salattuja voimia.

On kuitenkin eri asia mainita Kristus kuin puhutella häntä. On eri asia lausua nimi kuin rukoilla sen kantajaa.

Mutta kristitylle kyllä sopii käydä uuteen vuoteen Jeesus-nimen kantajaa rukoillen.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT