Vieraskolumnit

Löperö kaivoslaki

Nyt olisi hyvä hetki tehdä reippaanpuoleinen korjausliike.

Suomi on maa, jossa on rikkaat malmivarat, se on tunnettua maailmalla. Valitettavan tunnettua on myös se, että kansallinen lainsäädäntömme on poikkeuksellisen antelias kaivostoimijoiden näkökulmasta.

Kaivoslakimme nojaa jo ajat sitten vanhentuneeseen löytäjä saa pitää -periaatteeseen. Meiltä puuttuvat louhintavero, kunnolliset korvaukset maanomistajille ja kompensaatiot kaivospaikkakunnille toiminnan haitoista.

Paikallisten asukkaiden ääni ei kuulu riittävästi. Myöskään kunnilla ei ole yksiselitteistä veto-oikeutta kieltää kaivostoimintaa alueillaan esimerkiksi kaavoituksella, vaikka se haittaisi muita elinkeinoja tai elinympäristöä. Jopa luonnonsuojelualueilla malmien etsintä sallitaan.

Pahimmassa tapauksessa kaivosten ympäristövahingot kaatuvat yhteiskunnan maksettavaksi, kun riittäviä vakuuksia vahinkojen tai konkurssin varalle ei ole asetettu.

Ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää, miten tämä kaikki on mahdollista. Tarvitsemme kaivannaisia ja kaivoksia, mutta emme millä ehdoilla tahansa.

Kaivostoiminnan pitää olla vastuullista luonnon ja ihmisten sekä myös muiden elinkeinojen, kuntien ja valtiontalouden näkökulmasta.

Useiden asiantuntijoiden näkemys on, että Suomen kaivoslaki on aivan liian löysä. Lisäksi maakuntauudistus on heikentämässä viranomaisten valvonta- ja valitusmahdollisuuksia.

Kaivoslakia tulee siis tiukentaa. Samalla pitää ympäristöhallinnolle turvata riittävät valtuudet ja resurssit valvoa, että lakeja myös noudatetaan.

Viime vuoden toukokuussa hallituspuolueiden enemmistön turvin hyväksyttiin EU:n ja Kanadan välinen kauppa- ja investointisopimus Ceta, joka on Suomelle ongelmallinen juuri kaivostoiminnan takia.

Sopimukseen kuuluu investointisuoja, jonka nojalla yritykset voivat haastaa valtioita ylikansalliseen riitojenkäsittelyelimeen jopa kansallisen lainsäädännön mukaisista päätöksistä, jos katsovat niiden rikkovan etujaan.

Kanadassa on useita maailmanlaajuisia kaivosfirmoja, jotka pyrkivät hyödyntämään Suomenkin malmivaroja. Nämä yhtiöt ovat tunnettuja siitä, että ne ajavat asioitaan tarvittaessa tiukasti oikeusprosessien kautta.

Sopimuksen hyväksymisen yhteydessä eduskunta sentään hyväksyi yksimielisesti seuraavan lausuman: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää välittömästi kaivoslain uudistamisen arvioinnin ja tuo tarvittavat muutosesitykset eduskunnan hyväksyttäviksi niin, että muutokset voidaan saattaa voimaan tällä vaalikaudella.”

Joulukuussa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta yksimielisesti edellytti hallituksen ryhtyvän eduskunnan edellyttämiin toimiin ja jatkamaan kaivoslain ja muun kaivostoimintaan vaikuttavan lainsäädännön uudistamisen arviointia siten, että siinä kuullaan laajasti kaikkia sidosryhmä ja että arvioinnin tulokset ovat seuraavan hallituksen käytettävissä. Tätä ei ole toistaiseksi tapahtunut.

Vihreät julkisti oman esityksensä kaivoslain uudistamisesta viime keväänä. Hallituskin teetti kaivoslain muutostarpeista selvityksen, jonka tehnyt konsulttifirma tosin osoittautui samaksi, jota kaivosyhtiöt käyttävät etujensa ajamiseen.

Tilanne vaikuttaakin olevan se, että hallitus haraa kaivoslain parantamista vastaan. Eduskunta kyllä käsittelee heti joulutauolta palattuaan lakiesitystä kaivoslain kahden pykälän muuttamisesta.

Hallituksen esityksen mukaan lakia tosin vain muutettaisiin kaivosyhtiöiden etujen ja vapauksien kannalta nykyistä väljempään suuntaan.

Nyt olisi hyvä hetki tehdä reippaanpuoleinen korjausliike.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kohti ilmastoystävällistä ja kestävää maataloutta

Vuosisadan kärkihanke

Vaalipörinää