Vieraskolumnit

Tulee Eurojytky

Ei vaaleja voiteta sattumalta ja hyvällä tuurilla.

Olen kahden Jytkyn mies. Tekijä. Tykättiin tai ei. Kyllä totuuden saa sanoa.

Ei kahta ilman kolmatta? Kyllähän EU-vaalit 2009 olivat yhdensortin etujytky, kun sain 130 000 ääntä ja minut lähetettiin sisäiseen karkotukseen Euroopan Parlamenttiin.

Siellä oppi monenlaista. Vaikka olen ikäni ollut EU-kriittinen, en ole lautapäähärkä vaan yritän oppia kaikesta ja olla avuksi sekä hyödyksi. Olin perustamassa EFD-ryhmää, jonka voimatekijät olivat Brittien Itsenäisyyspuolue ja Italian Lega Nord.

Muistan, kun ryhmä perustettiin. Minulle hymyiltiin ja jopa naurettiin päin taulaa. Ei tule kuulemma mitään, ei ole vaikutusvaltaa eikä mitään merkitystä. Nauru on loppunut jo aikaa sitten. Naurajista tuli naurettavia.

Ryhmän johtajaksi tuli britti Nigel Farage, jonka aikaansaannosta brittien ero EU:sta pitkälle on. Oikein tai väärin. Ilman häntä pääministeri David Cameron ei olisi ikinä luvannut kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Meni ja lupasi. Seuraavaksi puhui kansa. Sitten taas eliitit ja media nillittävät, että "väärin äänestetty".

Minusta tuli tuon ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja. Sellaisessa asemassa ei käsittääkseni kukaan muu suomalainen ole ollut ennen sitä eikä sen jälkeen.

Tämä oli mahdollista siksi, että myös Lega Nord tuki minua. Oli briteille mieleen, että olin EU-kriittinen, ja italialaiset pitivät katolilaisuudestani. Heille ei ollut mikään ongelma, että minä puolustan elämää hedelmöitymisestä luonnolliseen kuolemaan asti. Tästä vakaumuksesta minulle kymmenen vuotta jälkeenpäin yritettiin Suomessa antaa häpeällisesti potkut. Häpeä on potkijoiden. Ei minun.

Siinä sitten olin avainpaikalla, yhdellä Suomesta saavutetulla edustajapaikalla.

Tuossa Lega Nordissa edustajana oli tuolloin muuan Matteo Salvini, nykyinen Italian sisäministeri ja Legan puheenjohtaja. Melkoisen hurjan miehen maineessa, mutta sanoisin enemminkin, että täysiverinen italialainen poliitikko. Ammattimies. Tyyli on karski, suunnitelma tarkka.

Tunnen Faragen ja Salvinin. Se ei tee minusta sen enempää hyvää kuin pahaa ihmistä.

Pari entistä kollegaa parlamenttiajoilta on nyt maidensa Eurooppa-ministereinä. Brysselissä käydessäni tapaan aina tuttuja kymmenen vuoden takaa ja luon uusia suhteita. Kontaktit ovat tallessa ja käytän niitä Suomen hyväksi. Tieto ja suhteet ovat aivan välttämättömiä EU:ssa toimittaessa.

EU-aikanani suunnittelin Jytkyä yhdessä Suomen parhaan politiikan mainosmiehen Jukka Jusulan kanssa. Hän oli tupakaverini Brysselissä. Ei vaaleja voiteta sattumalta ja hyvällä tuurilla. Ne voitetaan luomalla oma asialista, politiikka, pitämällä  moraali kunniassa ja sitten voidaan ottaa tuuria ja sattumaa päälle, mutta vain päälle.

Kokemukseni ja nenäni sanoo, että keväällä tulee EU-vaaleissa EU:n laajuinen Iso Eurojytky. Vanhat EU-puolueet ottavat lukua urakalla. Sekä perinteinen keskusta-oikeisto että sosialistit. Turpaan tulee, jotta tukka lähtee. Merkit ovat selvät, etenkin suurissa jäsenmaissa. Tyytymättömyys kukkii samalla kuin vanhojen puolueiden rappio rehottaa.

Merkit siis ovat selvät. Kyse on siitä, mitä tulevat voittajat voitollaan tekevät? Pystyvätkö yhteistyöhön? Haluavatko sitä vai käytetäänkö EU:ta puhujalavana kotimaan poliittista kulutusta varten?

Tämä minua kiinnostaa, jopa vähän kutkuttaa. Olisiko siellä vielä minulle tehtävää? Tiedän, että olisi ja että kysytty on. Haluanko enää? Vai onko nyt hyvä aika pistää pillit pussiin ja lopettaa politiikka tykkänään. Kerralla ja kunnolla. Kotimaassa ja ulkomailla. Siirtyä viisaan lepoon.

Tottua politiikkaan Soinina ilman Soinia. Lopettaa plokin kirjoittaminen ja todeta, että pitäkää tunkkinne ja kasvis-homo-fillari ja kaikki muu vouhotusasialistanne.

Toinen vaihtoehto on olla osa Isoa Eurojytkyä. Jossakin roolissa. Tiedän, että se tulee. Sitä tehdään jo täyttä päätä. Kyse on siitä, että Soinilla vai ilman.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ministerit pysyköön lestissään

Helsingissä ja Lapissa liki 20 prosenttiyksikön kuilu eurovaalien äänestysaktiivisuudessa – "Se on ihan todella valtava ero"

Pohjois-Suomi menetti kaikki kolme meppiään – Vehkaperä ja Kyllönen varasijoilla, Näkkäläjärven alkuvauhti hyytyi