Vieraskolumnit

Suomi, johon voit luottaa

Järjestelmä suosii monenlaisin motiivein liikkeellä olevia nuoria miehiä.

Suomalaisia ovat syvästi järkyttäneet Oulun ja viimeksi Helsingin iljettävät lapsiin ja nuoriin kohdistuneet seksuaalirikokset. Kaikissa ovat epäiltynä turvapaikkaa hakeneet tai sen jo saaneet.

Yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on varmistaa kansalaistensa turvallisuus, ja sen suojan ytimessä on lasten ja nuorten kasvurauha ja koskemattomuus. Ihmisten suuttumus on oikeutettua, kun turvaa hakenut on itse turvallisuusuhka, vieläpä kaikkien haavoittuvimmille yhteiskunnassamme.

On perusteltua vaatia päättäjiltä tiukennuksia seksuaalirikosten rangaistuksiin ja rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden palautuksiin. Olemme nimittäin vakavan paikan edessä, jos rikoksia tekemällä voi varmistaa oleskelunsa jatkumisen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusten toimimattomuuden suurin este on se, että monet maat kieltäytyvät vastaanottamasta omia kansalaisiaan. Mielestäni YK:n pakolaissopimusta tulisi pikaisesti muuttaa niin, että allekirjoittaneet maat velvoitetaan ottamaan vastaan oman maan kansalaisia ilman erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia. Turvapaikkaprosessin on muutoinkin oltava riittävän nopea, ja tehokkaammalla ulkomaalaisvalvonnalla on rajattava maassa laittomasti oleskelevien määrää.

Turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttäjät vievät resursseja niiltä, jotka ovat oikeasti hädänalaisia ja tarvitsevat apua. Kristillisdemokraatit ovat johdonmukaisesti esittäneet kehitysyhteistyön, kriisinhallinnan ja hallitun maahanmuuton eli kiintiöpakolaisjärjestelmän käyttöä keinona hillitä pakolaisvirtoja. Apu voidaan silloin kohdentaa naisille, lapsille, vanhuksille ja vammaisille, jotka ovat varmasti eniten avun tarpeessa.

Nykyisessä turvapaikkajärjestelmässä nämä eniten apua tarvitsevat eivät Suomeen asti edes pääse, vaan järjestelmä suosii monenlaisin motiivein liikkeellä olevia nuoria miehiä. Samaan aikaan Suomessa sitten ihmetellään epätietoisina ulkomaalaisten osuutta seksuaalirikoksista, yli neljännes suhteutettuna alle viiden prosentin väestöosuuteen.

On uskallettava sanoa, että taustalla on kulttuurin ja uskonnon värittämä vääristynyt naiskuva, jossa naisen ”kunnia” on isänsä, veljensä tai puolisonsa kontrollin alla ja toisuskoisella naisella tätä suojaa ei ajatella olevan. On todellakin väliä, millaisen ihmiskuvan tänne tulijat ovat sisäistäneet. Onko toinen ihminen alempiarvoinen vai lähimmäinen?

Maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, jos laiminlyömme arvojemme välittämisen. Sen sijaan, että joka armas joulu, pääsiäinen ja kevät tappelemme siitä, saako yhteiskuntamme kristillisistä juurista näkyä edes pilkahdus; ymmärtäisimme tukea arvotraditiotamme, joka on muovannut ihmiskuvansa kautta yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan.

Nämä tapaukset nostivat esille myös sen, miten huonosti me aikuiset tunnemme lasten ja nuorten nykymaailmaa, jota sosiaalinen media rytmittää. Kotona ja koulussa on oltava aikaa olla kiinnostunut nuoresta ja hänen kaveripiiristään, siitä virtuaalisestakin. On myös puhuttava some-turvallisuudesta ja varoitettava vaarallisista aikuisista.

Jos ennen häveliäästi puhuttiin ”kukista ja mehiläisistä”, niin nykyään lapsi ja nuori puolestaan tuntee kokemattomuudestaan yliseksualisoituneen nuorisokulttuurin jatkuvaa painostusta, joka altistaa hyväksikäytölle. Lapselle ja nuorelle on opetettava itsensä arvostamisesta ja läheisyyden rajoista.

Meille kristillisdemokraateille kevään vaalit eivät ole sen paremmin ilmasto- kuin maahanmuuttovaalitkaan, vaan suomalaisen yhteiskunnan luottamusvaalit.

Suomi on hyvä maa asua ja elää. Silti moni asia vaatii korjaamista ja uudistamista. Liian moni on pettynyt ja tuntee epäluottamusta. Meille Suomi, johon voit luottaa, saattaa rikolliset vastuuseen, turvaa järjestyksen ja yhteiskuntarauhan; ja ennen kaikkea huolehtii jokaisen osallisuudesta ja pitää yhtä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Miljoona virkaa: Vanhemmuutta itsellekin

Rehellistä puhetta rahasta

Verouudistuksella kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa