Vieraskolumnit

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liian vähän

Kyllä työntekijä ja kauppias ovat ansainneet kohtuullisen palkkion.

Gigantti mainostaa omaa edullisuuttaan lauseella "Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa”. Kyllä liikaa maksaminenkin on tyhmää, ja siihen sortuu helposti puhelinmyyjien tai kotona kiertävien kauppamiesten uhrina. Silti erityisen tyhmää on, kun hankkii halvan hinnan houkuttamana tavaraa, jota ei tarvitse.

Mutta aivan yhtä lailla on tyhmää maksaa palveluista liian vähän: kyllä työntekijä ja kauppias ovat ansainneet kohtuullisen palkkion. Se mikä on kohtuullista, on tietysti toinen juttu.

Halvat hinnat houkuttavat, mutta ne perustuvat siihen, että asiakas tekee työn: tulee itse varastoon (jota marketiksi sanotaan) kymmenien tai jopa satojen kilometrien päästä, poimii tavarat hyllyltä, nostaa ne tiskille ja kuljettaa kotiinsa, missä usein kokoaakin esineen.

Jos kokoamisesta selviää muutamalla ruuvilla, se on ok. Jos lipaston joutuu kokoamaan laudankappaleista, levyistä, kahvoista ja sadoista ruuveista, ei voi enää puhua huonekalujen vaan rakennussarjojen myynnistä.

Mutta on myös tyhmää kuvitella, että suurfirma jakaisi tavaraa tai palveluita tappiolla. Varmasti se kerää omansa pois.

Kun kauppa keskittyy suuriin halleihin, tavara hankitaan mahdollisimman halvalla ja asiakkaat tekevät työn, firma tekee hyvää tulosta ja raha kertyy omistajille, siis osakkaille, jotka eivät oikeastaan tee yhtään mitään yrityksen hyväksi. Kun etsit mahdollisimman halpaa, tuet miljardöörejä!

Jos oma aika on ilmaista eikä auton käyttö maksa mitään, voi tietysti hakea tarjoustavaroita tai työläitä rakennussarjoja kaukaakin, mutta kyllä silloin alkaa kyse olla ostamisesta harrastuksena, eikä todellisten tarpeiden tyydyttämisestä.

”En käy kylämme kaupassa, siellä on kaikki niin kallista.” Ei liene kovin harvoin kuultu väite.

Yrittäjänä olen tottunut laskemaan hinnan sekä omalle ajalleni että auton käytölle. Auton käyttö maksaa aina vähintään sen minkä verottaja hyväksyy käyttökuluiksi (43 senttiä kilometriltä 2019), mutta todelliset kustannukset ovat useimmiten enemmän, eurokin kilometriltä riippuen auton koosta, hinnasta ja käytön määrästä.

Halvan hinnan perässä juokseminen voi tulla kalliiksi. Jos kyljysten hinta kaupungin marketissa on 50 senttiä halvempi kuin lähikaupassa, ei niiden perässä kannata monta kilometriä ajaa.

Taannoin kävin Turun puolella julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Noin 900 kilometrin reissun kulut olivat vajaat 90 euroa enkä edes käyttänyt halvimpia tarjouksia; omalla autolla kulut olisivat olleet vähintään nelinkertaiset.

Sitä paitsi sain istua mukavasti, lukea ja katsella maisemia, käydä ravintolavaunussa tai syödä eväitä kaikessa rauhassa eikä tarvinnut tuijottaa asfalttiin maalattuja raitoja ja yrittää pysyä niiden välissä törmäilemättä toisiin autoihin.

Perillä oli rentona ja levänneenä, eikä aikaakaan mennyt juuri sen enempää kuin itse ajaen olisi joutunut käyttämään – menomatka, jolloin aikataulut nivoutuivat hyvin toisiinsa, Taavetista Turkuun neljä ja puoli tuntia!

Periaatteessa en osta euron tai viiden euron matkalippuja, sillä minusta liikennöitsijänkin pitää saada jonkinlainen korvaus minun kuljettamisestani.

Halvimman tarjouksen perässä juokseminen johtaa väistämättä tarjonnan keskittymiseen. Halpuuttamisen tarkoitus on houkuttaa asiakkaat pois kilpailijalta ja sitten pitkällä tähtäimellä tavoitteena on monopoli – ja silloinhan hintoja voi taas nostaa.

Kun et käytä kyläkauppaasi tai bussivuoroa tai muita lähipalveluita, ei tarvitse myöskään ihmetellä niiden katoamista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Verouudistuksella kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa

Mikä vei hömö- ja töyhtötiaisen uhanalaisten listalle?

Jännitys tiivistyy