Vieraskolumnit

Metsänomistajat - kepulaisten salainen ase?

Silja Keränen
Vieraskolumnit 12.02.2019

Verrataanko me itseämme huonompiin ja hukutaan muiden mukana?

Keskustan eduskuntavaalikampanjan avausristeilyllä Viking Linella oli kuulema yön tunteina löydetty tulevien eduskuntavaalien salainen ase. Näin raportoi Helsingin sanomien politiikan toimittaja Marko Junkkari.

Salainen ase on Suomen yli 630 000 metsänomistajaa. Se on suunnilleen saman verran kuin kepu sai ääniä edellisissä eduskuntavaaleissa.

Metsänomistajien äänestyspotentiaalista voi ihan heti vähentää ainakin minut. Ja aika montaa muutakin vihreää. Ja kokoomuslaista. Perussuomalaista. Vasemmistoliittolaista ja demaria. Sinistä ja kristillisdemokraattia. RKP:laisia unohtamatta.

Suomalainen metsänomistus on hajaantunut laajalle.

Metsänomistajakunnan laajuuden huomasi myös Maaseutu- ja erävihreiden kampanja-avauksessa Hartolassa, jossa puhuttiin muun muassa metsätaloudesta ja puurakentamisesta. Satavuotiaassa hirsitalossa.

Vihreiden politiikan ydin on kestävyys. Määritelmän mukaan: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella.”

Metsien talouskäyttö on erittäin tärkeää ja kannatettavaa. Sitä ei kuitenkaan saa tehdä tulevien sukupolvien kustannuksella. Tällä hetkellä näin tapahtuu.

Metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee. Maapallon ilmasto lämpenee. Suomen vesistöt eivät vieläkään ole hyvässä tilassa.

Metsätaloudessa - kuten muuallakin - on elettävä maapallon kantokyvyn mukaan. Kohtuullisesti, jotta muillakin on hyvä olla. Nykyhallituksen biotaloushaaveet ja hakkuumäärien kasvattamistavoitteet eivät ole kohtuullisia.

Ei varsinkaan kun samalla on lobattu EU:ssa hiilinielutason pienentämisen puolesta ja puolitettu Metso-suojeluohjelman rahoitus.

Tällainen politiikka pienentää hiilinielua ja siten edesauttaa ilmaston lämpenemistä. Se heikentää edelleen metsäluonnon monimuotoisuutta.

Luonto jää jalkoihin, kun halutaan tahkota lisää euroja. Ja nekin vielä oudosti optimoiden vain hakkuumääriä eikä suinkaan puukuutiosta saatavaa tuloa.

Tässä vaiheessa keskustelua viimeistään todetaan: ”Mutta suomalainen metsätaloushan on maailman kestävintä.”

Pitää paikkansa, että maailman mittakaavassa ollaan hyvällä – ehkä jopa erinomaisella – tasolla.

Mutta, verrataanko me itseämme huonompiin ja hukutaan muiden mukana. Vai tehdäänkö asiat entistä paremmin ja vaaditaan samaa muilta. Kiritetään kaikkia pysymään pinnalla.

Minusta jälkimmäinen on ainoa vaihtoehto, jos haluamme jättää maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville. Metsien käyttö, hoito ja kasvattaminen ovat tärkeitä asioita. Kestävyyteen kun kuuluu myös talous. Mutta siihen kuuluvat myös luonto ja ihmiset.

Näitä kaikkia metsätalouden kestävyyden osa-alueita me Maaseutu- ja erävihreät Hartolassa korostimme. Siksi, että moni metsänomistaja haluaa ne huomioida ja etenkin siksi, että ne ovat maapallon tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT