Vieraskolumnit

Jälleenrakennuksen aika

Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku.

Yhdysvaltain presidentti kertoi viime viikolla julistavansa kansallisen hätätilan. Ilmoituksen ansiosta hän voi sivuuttaa parlamentin ja käyttää miljardeja euroja valtion varoja muurin rakentamiseen Meksikon rajalle.

Maan oikeusministeriö varoitti, että hätätila voidaan pysäyttää oikeuslaitoksessa. Arvostelijat puolestaan muistuttivat, että maahanmuutto etelänaapurista on vähentynyt ilman muuriakin.

Samaan aikaan maailmalla on julistettu hätätila hyvin toisenlaisesta syystä. Hätätilajulistuksen ilmastokriisin takia on tehnyt liki 300 kuntaa, joissa asuu yhteensä noin 25 miljoonaa ihmistä.

Maailman parhaisiin kuuluvasta yliopistosta tunnetun Oxfordin valtuusto päätti hätätilasta yksimielisesti. Vastaavan päätöksen ovat tehneet myös Britannian pääkaupunki Lontoo, Los Angeles Yhdysvalloissa ja Vancouver Kanadassa. Ekologisen ja sosiaalisen hätätilan julistamista vaativat lisäksi Ranskassa ilmaston puolesta lakkoilevat koululaiset.

Hätätilajulistusten sisällöt vaihtelevat paikasta toiseen. Perusviesti on kuitenkin sama: nyt on kova kiire ja päättäjien on aika toimia.

Tuntumaa mittaluokasta saa tutkijoiden ilmastoraportista, joka nousi viime syksynä otsikoihin. Sen mukaan maailman pitää suunnilleen puolittaa päästöt vain vuosikymmenessä, jotta lämpeneminen voidaan rajoittaa siedettävälle tasolle.

Lähellekään tämän mittaluokan muutoksia on historiassa nähty vain poikkeusoloissa. Historiantutkija Tero Toivanen onkin verrannut ilmastokriisin ratkaisemista suuruusluokaltaan meille suomalaisille tuttuun toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen.

Vertaus on monessa suhteessa osuva. Jälleenrakennus oli valtava urakka, joka toteutettiin lyhyessä ajassa. Se ei ollut aina helppoa eikä tullut ihan halvaksi. Jälleenrakennuksella luotiin kuitenkin myös perusta maamme myöhemmälle hyvinvoinnille.

Viime viikolla Sitra oli mukana järjestämässä vaalitenttiä kestävyyskriisistä. Puoluejohtajien kesken vallitsi ilahduttavan laaja yhteisymmärrys siitä, että ilmastonmuutos pitää rajoittaa 1,5 asteeseen ja elonkirjon ehtyminen tulee pysäyttää.

Yhtä laajalti ei kuitenkaan jaettu käsitystä työn kiireellisyydestä. Osa puolueista jättäisi hiilineutraaliuden tavoittelun vasta 2040-luvulle, osa ei asettaisi sille takarajaa ollenkaan.

Jotkut puoluejohtajat kertoivat ensin kyllä kannattavansa monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämistä seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Heti perään he esittivät kuitenkin toimenpiteitä, jotka päinvastoin kiihdyttäisivät sitä.

Osa poliitikoista saattaa arastella sitä, millaisen vastaanoton riittävän vahvat toimet päästöjen leikkaamiseksi ja monimuotoisuuden varjelemiseksi meidän kansalaisten keskuudessa saavat. Ei ollut helppoa myöskään Suomen jälleenrakentaminen sodan raunioille; se vain oli tehtävä.

Hätätila on vapaassa yhteiskunnassa konstikas käsite. Niin kuin Yhdysvaltain esimerkki osoittaa, sillä voidaan yrittää perustella kiistanalaisia toimenpiteitä ja ohittaa demokraattisia pelisääntöjä.

Mutta hätätila meillä maailmanlaajuisen kestävyyskriisin takia on käsillä. Vaalikeskustelussa pitää aloittaa myöntämällä tilanteen vakavuus. Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku.

Sen jälkeen seuraavan hallituksen ohjelmaan on sisällytettävä hätätilasuunnitelma. Suunnitelman pitää johtaa Suomen pikaiseen jälleenrakentamiseen hiilineutraaliksi kiertotaloudeksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomen malli ja kenraali

Luotatko tulevaisuuteen?

Tolkkua ilmastokeskusteluun