Vieraskolumnit

Suomi haaskaa potentiaaliansa liköörien huippumaana

Meillä on osaamista, meillä on tekijöitä. Enää puuttuu lupa tehdä.

Suomi on vientimaa. Taloutemme on riippuvainen siitä, kuinka onnistuneesti kauppaamme kotimaista osaamista ja sen synnyttämiä tuotteita maailmalle.

Tämän luulisi tarkoittavan, että meillä osataan haistaa vientikapasiteettia kasvattavat mahdollisuudet jo kaukaa. Ja luoda puitteet uusille aluevaltauksille.

Valitettavasti meillä on vahva perinne myös toisella saralla: päättömän alkoholipolitiikan harjoittamisessa. Viime maaliskuussa voimaan tullut uusi alkoholilaki ei tuonut tilanteeseen helpotusta.

Päinvastoin, väkevien alkoholijuomien osalta sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena tuntuu olevan viedä suomalaiset kuluttajat entistä syvemmälle jäykän holhouksen syövereihin.

Kansallisten päättäjien kummallinen suhtautuminen alkoholikauppaan ei kuitenkaan ole pois vain kuluttajilta. Lainsäädäntömme on haaste suomalaisille viinitilallisille ja erityisesti liköörin valmistajille – kauppaa ei synny, kun tuotetta ei saa myydä.

Tilaliköörien myyntilupaa on odoteltu jo vuosien ajan, toistaiseksi turhaan.

Nykyisen lainsäädännön puitteissa tilat saavat myydä myymälöistään vain vahvuudeltaan alle 13-tilavuusprosenttisia alkoholijuomia. Väkevämpiä tuotteita saa anniskella tilan anniskelupaikassa.

Potentiaaliset ostajat pääsevät siis maistelemaan tuotteita, mutta ilman mahdollisuutta ulosmyyntiin tilalikööreiden valmistuksesta ei saa kannattavaa.

Tämä on sanalla sanoen haaskausta. Uskon nimittäin, että suomalaisista marjoista taitaen valmistettujen liköörien kauppa kyllä kävisi, jos sille annettaisiin mahdollisuus. Puhtaan luontomme raaka-aineista taidolla valmistetuille tuotteille on aina vientiä.

Lennän työssäni useita kertoja viikossa. Lentokentillä liikkuessa on ollut ilo huomata, kuinka palkitut suomalaiset ginit ovat viime vuosina vakiinnuttaneet paikkansa tax free -myymälöiden paraatipaikoilla. Ne ovat kansainvälisesti tunnettua ja haluttua laatutavaraa.

Pienyrityksemme tuottavat myös tasokkaita viskejä, joita ostetaan ympäri maailman.

Tislattujen alkoholijuomien vienti on ollut lisääntymään päin jo tovin: Elintarviketeollisuusliitto arvioi niiden viennin kasvaneen vuonna 2017 noin 12 prosenttia. Miksi kotimaisten liköörien pääsy osaksi tätä nousevaa aaltoa on evätty?

Uusi alkoholilaki on herättänyt hämmästystä myös rajaamalla rypäleet pois tilaviinin valmistuksessa sallituista raaka-aineista. Pohjoiset olosuhteemme vaativat rypäleiltä paljon, mutta talvenkestäviä lajikkeitakin löytyy. Niiden käytön kieltäminen tilaviineissä tuntuu käsittämättömältä.

Näille linjauksille on vaikea löytää hyviä perusteluja, eikä asiasta juuri uskalleta puhua. Alkon monopoliasema väkevien alkoholijuomien vähittäismyynnissä oikeutetaan useimmiten epämääräisillä uhkakuvilla alkoholin väärinkäytön tuomista ongelmista.

On kuitenkin selvää, että kansanterveys tai muut alkoholin saatavuuden parantumiseen liittyvät huolet eivät ole pätevä peruste viinitilojen kaupan hankaloittamiselle. Artesaanimaisella otteella valmistettujen laatutuotteiden potentiaali ei pääty ruskeaan pussiin, vaan tuotoksi suomalaisen tekijän taskuun.

Vauhtiin päästessään tilaliköörien kauppa voisi tuoda mukanaan laajoja hyötyjä. Vientitulojen lisäksi suomalaisten viinitilojen houkuttelevuus turistikohteina kasvaisi varmasti kohisten, jos vieraat pääsisivät liköörimaistiaisten lisäksi myös ostoksille.

Uudistumiskyky ja hyödyntämättä jääneen potentiaalin valjastaminen ovat tärkeimpiä avaimia maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa. Meillä on osaamista, meillä on tekijöitä. Enää puuttuu lupa tehdä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Rehellistä puhetta rahasta

Suomen on säilytettävä tolkku akkumineraalijahdissa

Kokenut meppi hallituksen kaatumisesta: Ei yllättävää, ei vaikuta työhömme