Vieraskolumnit

Hengähdyspaikka: Yhdessä

Anni Takko kirjoittaa kävelymatkastaan majapaikkaansa Senegalissa. "Tytöt kysyvät kaikkien perheenjäsenteni kuulumiset ja myös, missä leijonani on."

Iltapäivän kuumuus alkaa pikkuhiljaa väistyä kun kävelen majapaikkaani. Kannan mukanani torilta ostamiani hedelmiä: papaijaa, mandariineja ja banaaneja. Hiekkaa on joka puolella ja koska minulla on tällä kertaa sandaalien sijasta avokkaat jalassa, narskuu hiekka joka askeleella myös kengän sisällä. Oikeammin kengät ovat täynnä hiekkaa.

Ihmiset jäävät ihmettelemään menoani, moni pysähtyy sanomaan jotakin tai ainakin kyselemään kuulumisia, vaikka emme tuntisikaan. Olen pienessä maaseutukaupungissa melko keskellä Senegalia, Saharan autiomaan kainalossa.

Pian matkaani lyöttäytyy kaksi noin 10-vuotiasta tyttöä. Olen nähnyt tytöt aiemminkin. Alamme jutella. Tytöt kysyvät kaikkien perheenjäsenteni kuulumiset ja myös, missä leijonani on. He kutsuvat koiraani – Dakarin kaduilta pelastettua kulkukoiraa – leijonaksi. En osaa sanoa, johtuuko nimitys koiran väristä vai ehkä väärin kuullusta nimestä.

Matka jatkuu ja tytöt näyttävät matkan varrella koulunsa ja viittilöivät kotiensa suuntaan. Tytöt kertovat, että koulua käydään ranskaksi, mutta kotona toinen heistä puhuu kahta, toinen yhtä muuta, paikallista kieltä. Jos koulussa alkaa puhua paikallisilla kielillä, käskee opettaja vaihtaa takaisin ranskaksi. ”Opettajamme on kuitenkin kiltti”, he kertovat.

Kohta puhe kääntyy tulossa oleviin Senegalin presidentinvaaleihin. Toinen tytöistä kertoo tietäväisenä, ketä kannattaa äänestää (kuulemma nykyistä presidenttiä, jonka aikana ”yhä useammalla on vettä”). Tytöt ovat kuulleet vaaleja uhkaavista ja jo tapahtuneista levottomuuksista. Vanha presidentti on nimittäin julkisesti kehottanut kannattajiaan sabotoimaan äänestyspaikkoja. ”Vanhempani aikovat kuitenkin äänestää”, sanoo toinen mietteliäästi.

Saavun majapaikkaani ja tiemme erkanevat. Mietin, miten niin toivoisin, että vaikka moni kehitys on hyvästä ja tavoittelemisen arvoista, pysyisi afrikkalainen kiireettömyys, huomaavaisuus ja vieraanvaraisuus muuttumattomana. Ja että itsekin oppisimme sitä jälleen: toisten kohtaamista ja huomaamista, elämän elämistä ja jakamista ensisijaisesti yhdessä, ei yksin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Keskusta teki ratkaisevan virheen kesällä 2017

Nais- vai miespappi? Vai ihan vain pappi?

Hengähdyspaikka: Uskosta hyötyä?