Vieraskolumnit

Suomalainen metsä on hengitysilmaa koko ihmiskunnalle

Roman Schatz
Vieraskolumnit 27.02.2019

Metsässä ei ole vikaa, vaan tavassa, jolla se markkinoidaan.

Suomi on metsämaa, ja sen kyllä huomaa, vaikka asuisi valtion ainoan kaupungin ydinkeskustassa, vaikkei koskaan poistuisi Kehä I:n luomasta turvallisesta pikku kuplasta ja vaikka Stadin keskuspuisto olisi arkielämässä ainoa metsikköä muistuttava näky.

Metsä on täällä läsnä ihmisten mielessä, mainoksissa, pukeutumistyylissä, ruokavaliossa, sananlaskuissa, arvoissa ja myös veroilmoituksissa. Noin 600 000 suomalaista omistaa koiran tai kaksi – ja yhtä moni suomalainen omistaa metsää, tilastollisesti siis yksi yhdeksästä. Suomalaisilla on eniten koiria henkeä kohden, ja samaa pätee varmasti myös metsään.

Perinteisesti suomalaiset ovat myyneet metsäänsä ulkomaille, eri aikoina eri muodossa. Milloin tervana, puruina tai hakkeena, paperina ja selluna, milloin parruina ja lankkuina, milloin kokonaisina laivoina, saunoina, taloina tai design-huonekaluina.

Yhteistä metsän taloudellisen käytön erilaisille tavoille on ollut se, että puut on aina pitänyt ensin kaataa. Mitä jalostuneempi lopputuote, sitä enemmän puuta on pitänyt kuljettaa ja käsitellä.

Toki metsää on yritetty myydä kestävälläkin tavalla: on järjestetty erä- ja metsästysretkiä, survival-leirejä, sienestysseminaareja ja suunnistuskilpailuja. Volyymi on silti pysynyt kohtalaisen pienenä, koska metsän hyödyntäminen vapaa-ajan resurssina törmää aina samaan ongelmaan: suomalaiset lomakohteet ovat pitkän matkan takana, näyttävät kaikki samanlaisilta ja tarjoavat kaikki samaa – hitosti hienoja ulkoilumahdollisuuksia. Metsässä ei ole vikaa, vaan tavassa, jolla se markkinoidaan.

Saksassa, järkevyyden ja tieteellisen rationaalisuuden koti­maassa, sairausvakuutus korvaa homeopaattisia lääkkeitä, vaikkei niiden tehosta ole minkäänlaista empiiristä näyttöä.

Nyt siellä on myös julkaistu tutkimuksia, joiden mukaan puiden halaamisella on myönteisiä terveysvaikutuksia. Lähellä metsää asuvilla ja säännöllisesti metsässä käyvillä ihmisillä on selkeästi pienempi riski sairastaa syöpää kuin muilla, heillä on alhaisempi verenpaine, alhaisemmat adrenaliinitasot ja hitaampi pulssi. Metsän haihduttamat niin kutsutut terpeeniyhdisteet auttavat loppuunpalamiseen, paniikkihäiriöön, keskittymisvaikeuksiin, rikolliseen käytökseen ja riippuvuusongelmiin.

Ei siis ole kuin ajan kysymys, kun Keski-Euroopassa ensimmäiset lääkärit kirjoittavat maksukykyisille moni­ongelmaisille metsäretkireseptejä, ja viimeistään silloin suomalaisten metsänomistajien kannattaa hankkia itselleen Kela-pätevyys.

Japanissa ollaan jo askelen pidemmällä. Siellä on vuodesta 2012 voinut opiskella metsälääketiedettä yliopistossa. Japani on Suomen jälkeen maailman toiseksi metsäisin maa. Kenties siksi siellä harrastetaan perinteistä shinrin-­yokua, metsässä kylpemistä. Käytännössä se tarkoittaa silti usein sitä, että lounastauolla rynnätään tokiolaistorni­talosta lähimpään puistoon rentoutumaan ja pidentämään ikää imemällä puiden energiaa itseensä. Kenties matkalla takaisin poiketaan vielä Muumi-kahvilassa…

Suomalainen metsä on selvästi alihyödynnetty lahja. Sitä mukaa, kun Brasilian uusi presidentti antaa luvan tuhota sademetsää huonoksi viljelymaaksi, Suomen pitäisi brändätä omia metsiään globaaliksi kulttuuriperinnöksi ja käyttää niitä poliittisena pelinappulana. Meidän pitäisi alkaa vaatia kansainvälisillä foorumeilla korvausta siitä, että sidomme runsaasti hiilidioksidia ja tuotamme vihreällä kullallamme hengitysilmaa koko ihmiskunnalle.

Me suomalaiset olemme hyvin ylpeitä siitä, ettemme enää ole metsäläisiä. Tätä korostetaan siksi, ettei se ole totta. Myös se, että suomalaiset on viime aikoina toistuvasti äänestetty maailman onnellisimmaksi kansaksi, saattaa johtua juuri siitä, että istumme oikeasti edelleen puissa.

Metsä ei enää ole perusresurssi, jonka kimppuun tarvitsee käydä raskailla koneilla tai elämyspuisto, jota pitää halkaista maastopyörällä. Metsästä alkaa tulla yliopistollinen sairaala, ja jos olemme niin fiksuja kuin luulemme olevamme, myymme sitä vastedes koko maailmalle, kovalla hinnalla, hyvällä omallatunnolla ja kaatamatta yhtään puuta.

Roman Schatz on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT