Vieraskolumnit

Kyselytunnin anatomia

Pekka Ervasti
Vieraskolumnit 27.02.2019

Ottoministeriin pettyneet kepulaiset istuivat hiljaa hykerrellen, kun Berner kärventyi opposition grillissä.

Eduskunnan kyselytunti on politiikan ilmapuntari. Varsinkin vaalien alla viisari värähtää herkästi tappiin.

Kautta aikain kristillisten juonikkain kansanedustaja Esko Almgren kertoi menneensä aina ennen kyssäriä eduskunnan lukusaliin selaamaan iltapäivälehdet. ”Näin sain selville, mistä maassa puhuttiin ja saatoin siltä pohjalta muotoilla kansalaisia kiinnostavan kysymyksen.”

Almgrenin tunnustus on lyhyt johdatus populismiin: kauhistele sitä, mitä kansakin kauhistelee.

Viime viikon kyselytunnin alla otsikoissa olivat ministeri Anne Bernerin (kesk.) tuleva valinta ruotsalaisen SEB-pankin hallitukseen ja puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) blogikirjoitus, jossa hän kutsui paria tiedustelulakeja arvostellutta professoria perustuslakitalebaneiksi.

Jo ennen kyssärin alkua kuppilassa tiedettiin, että puhemiesneuvosto oli päättänyt antaa ensimmäisen kysymyksen demareille, jotka vaativat Bernerin ja siinä sivussa myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) päätä vadille.

Tiedossa oli myös, että vassarit puolestaan raahasivat istuntosaliin tervaa ja höyheniä puolustusministeri Niinistöä varten.

Ei ihme, että lehdistölehterillä istui tavallista enemmän toimittajia varmistin kynästä poistettuna. ”Missä raato makaa, sinne korpit kerääntyy”, totesi keskustan Mikko Pesälä varapuhemiesaikoinaan.

Bernerin kohdalla odotuksissa ei petytty. Hiillostus kesti parikymmentä minuuttia. Pääministeri Juha Sipilän ottoministeriin pettyneet kepulaiset istuivat hiljaa hykerrellen, kun monen ministerihaaveet torpannut Berner kärventyi opposition grillissä.

Myös Sipilä sai vatvoa useaan kertaan, milloin hän oli saanut tiedon siirrosta ja katsoiko hän Bernerin voivan jatkaa hallituksessa.

Pääministeri seisoi vankkumatta ministerinsä takana.

Samoin ei käynyt puolustusministerin kohdalla. Pääministeriltä ei löytynyt ymmärrystä kirjoitukselle, jossa Niinistö oli verrannut professoreita terrorismiin ja raiskauksiin syyllistyneisiin ääri-islamisteihin.

Siinä missä Berner itse käytti useita puheenvuoroja toimintaansa perustellakseen, Niinistö pysyi vaiti kuin alokas rivissä, vaikka puhemies Paula Risikko (kok.) jopa kysyi, halusiko hän vastata itseään koskevaan kritiikkiin.

Ei Niinistö aina ole samalla tavalla arkaillut. Taannoisen maanpuolustuskurssin avajaisissa hän jyrähti, etteivät sivariin siirtyvät intin käyneet reserviläiset ansaitse arvostustamme.

Miten meidän olisi suhtauduttava puolustusministeriin, joka tulen alle joutuessaan livistää käpykaartiin?

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT