Vieraskolumnit

Unohdetut, muistetut

Jokainen ihminen toivoo, että eläessä hänet nähtäisiin ja kuoleman jälkeen hänet muistettaisiin; että ainakin joku muistaisi.

Kun töikseen penkoo menneitä aikoja ja kirjoittaa niistä, saa usein haastatella ihmisiä ja katsella heidän valokuviaan. Se on erittäin mielenkiintoista, mutta joskus myös hieman surullista tai harmittavaa työtä.

Jos valokuvat romottavat kenkälaatikossa irrallaan eikä niiden takana lue mitään, paljon tietoa jää saamatta. Historia haihtuu ilmaan. Valokuvien henkilöt katsovat mykkinä kuin sanoen: Me olisimme toivoneet, että meidänkin nimemme olisi muistettu.

Olen miettinyt niitä kuvien omistajia, jotka eivät ole kirjoittaneet kuvien yhteyteen mitään tietoja. Ehkä heidän elämänsä on ollut niin työlästä ja vaivantäyteistä, että kuvatekstien kanssa näperteleminen on kerta kaikkiaan jäänyt sivuun.

Ehkä sormet ovat olleet jo jäykkiä tai kirjoittaminen muuten vain vaivalloista puuhaa. Ehkä kuvien henkilöt, vuosikymmenet ja paikat ovat tuntuneet niin itsestään selviltä, että dokumentoinnin merkitys ei ole tullut mieleen.

Ehkä suhteet omiin sukulaisiin ja juuriin ovat niin vaikeat, että ei ole ollut haluakaan tallentaa mitään tietoja. Ehkä kuvien omistaja on ollut niin tulevaisuuteen suuntautunut, että kaikki menneisyyteen viittaava on tuntunut turhalta, raskaalta ja ikävystyttävältä. Surullisin vaihtoehto lienee, että kuvien omistaja ei ole arvostanut ja kunnioittanut itseään sen vertaa, että näkisi omistamissaan valokuvissa mitään merkittävää. Mitäpä merkitystä näillä on. Ihan sama. Mitäpä se hyvejää.

Jokainen ihminen toivoo, että eläessä hänet nähtäisiin ja kuoleman jälkeen hänet muistettaisiin; että ainakin joku muistaisi. Ortodoksien kaunis muistolause on: Ollos iäti muistettu.

Raamatun lehdiltä saamme lukea: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.” (Jes. 49:15–16)

On lohdullista ajatella, että vaikka ihmiset unohtaisivat, Luoja ei unohda luomaansa ihmistä. Ei ketään.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Nais- vai miespappi? Vai ihan vain pappi?

Hengähdyspaikka: Uskosta hyötyä?

Hengähdyspaikka: Armo yllättää