Vieraskolumnit

Ei ilmastonmuutosta torjuta vippaskonsteilla

Ympäristöahdistus pitää siirtää ylellisyydessä elävien vauraiden ihmisten taakaksi.

Koululaiset ja nuoret ymmärtävät, että maapallo pitäisi pelastaa (vaikka ei kyllä anna vakuuttavaa kuvaa ongelman ymmärtämisestä, jos luonnonvarojen järkevää käyttöä vaativalla nuorella on rikkirevityt farkut jalassa ja uusin älykännykkä kourassa). Kuitenkin valta on yhä ikäpolvella, joka aivan kohta pääsee Attendon ja Esperin hellään hoivaan.

Helpoimmin ilmastonmuutoksen torjunnassa hyväksytään ne keinot, jotka eivät edellytä henkilökohtaisia menetyksiä tai elämäntavan muutoksia, kuten aavikoiden metsittäminen ja vaihtoehtoiset energiamuodot.

Äänekästä kannatusta saavat myös tavat, jotka vaativat parannuksen tekoa vain toisilta, kuten vegaaniruokavaliota tai metsänhakkuiden vähentämistä. Entä jos jokaisen meistä pitäisi muuttaa elämäntapojaan?

Elämäntapojaan ei voi kovin paljon muuttaa, jos elää Suomessa tonnin kuukausituloilla. Yksinkertaistaen ihminen on sitä suurempi rasitus luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle, mitä enemmän hänellä on varallisuutta ja mitä suuremmat tulot hänellä on.

Ammattiyhdistystenkin olisi syytä herätä. Palkankorotuksiin keskittyminen vie liikkeen samaan joukkoon, jossa jo ovat osakemiljonäärit, itselleen omaisuutta kahmivat diktaattorit ja johtajat.

Tässä ei syyllisiä etsitä siksi, että heitä rangaistaisiin. Suurituloiset ovat eläneet yhteiskunnan ihanteiden mukaan ja kohonneet osittain sen sankareiksikin. Heidät täytyy paljastaa, jotta virheet saataisiin oikaistua ja yhteiskunta uudelle kurssille.

Ympäristöahdistus pitää siirtää pois nuorilta ja vähävaraisilta sinne, mihin se kuuluu: ylellisyydessä elävien vauraiden ihmisten taakaksi.

Ei vetyauto tai joku muu kummallinen vempain ole ratkaisu: se on taas vain uusi yritys kiertää ongelma puuttumatta sen todellisiin syihin.

Ongelmat aiheutuvat luonnonvarat ylittävästä kulutuksesta, luonnon harkitsemattomasta tuhoamisesta ja hillittömästä väestönkasvusta. Jos kulutusta hillitään, maapallo voi hetken aikaa elättää kymmenenkin miljardin ihmisen joukon ja silti luonnontila paranee.

Yhteiskunnan ihanteena ja vakauden takaajana on ollut jatkuva talouskasvu. Sitä taas on pitänyt käynnissä kulutuksen kasvu ja maailman kauppa, sekin olennaisilta osiltaan kuluttajien tarpeiden tyydyttämistä maan rajojen ulkopuolella.

Kulutus on jatkuvan kasvun moottori, ja kun siihen kajotaan, kasvu hiipuu.

Jollei tätä nähdä etukäteen eikä osata siihen varustautua, tapahtuu sama kuin Saksassa 1920-luvun alussa, Sambiassa 1900-luvun lopulla ja paraikaa Venezuelassa: raha menettää arvonsa ja yhteiskunta ajautuu sekasortoon.

Koska maapallon pelastaminen vaatisi uhrauksia suurituloisilta, leveään elämään tottuneilta ihmisiltä, pelkään, ettei mitään olennaista tapahdu vielä moneen, moneen vuoteen.

Ei riitä, että koululaiset, nuoret ja joukko tiedemiehiä tajuaa, minne ollaan menossa. Asian vakavuus täytyy ymmärtää myös talouselämän ja politiikan johdossa.

Viisas politiikka alkaa tosiasioiden tunnustamisesta, myös ennen vaaleja. Jos nyt ei pakon edessä myönnetä, että ylenpalttinen kuluttaminen ei ole hyväksyttävä tavoite vaan rikos luontoa vastaan, ongelmat tulevat vaalikausi vaalikaudelta entistä pahempina vastaan.

Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoi tuomari curling-kisan avatessaan.

Eivät valistajatkaan ole viattomia. Tupaillassa saattaisi kuulla vaikkapa: ”Hei koittakaahan nyt vähentää sitä auton käyttöä ja luopukaa avohakkuista. Olisihan tässä muutakin sanottavaa, mutta minulla on nyt vähän kiire. Huomenaamulla lähden Galapagokselle sinijalkasuulia kuvaamaan…”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Posti pohtii ekosäästöjä

Sixten Sunabacka: Hakkuukierron pidennys ei pure ilmastonmuutokseen – "Vaikka tukin järeys kasvaisi, sen määrä vähenisi"

PTT:n taloustutka: Tartutaan mahdollisuuksiin