Vieraskolumnit

Työttömyyden vähentäminen on velvollisuutemme

Olemme saaneet nauttia viime vuonna hyvästä työllisyyskehityksestä. Osaksi meitä ovat hyödyttäneet edellisen hallituksen toimenpiteet ja osaksi maailmantalouden hyvä kehitys. Työllisyysaste on noussut ennätyslukemiin lähelle 73:a prosenttia.

Keskustelu on verrattain nopeasti siirtynyt työttömyyden suuruudesta työvoimapulaan ja -kapeikkoihin. Väestön vanheneminen ja syntyvyyden romahtaminen ovat lisänneet huolta työvoimapulasta. Mistä löytyvät tekijät, joiden avulla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntamme kohoavat menot?

Heti kun hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta saavutettiin, päätöksentekijöiden vaatimustaso kohosi.

Suomea verrataan jälleen muihin Pohjoismaihin ja niiden korkeammat työllisyysasteet ovat uusi tavoite.

Työvoimatarpeeseen on kaksi ratkaisua: maassa jo olevien resurssien aktivoiminen ja työperäinen maahanmuutto.

Maassa olevien resurssien tehokkaampi käyttö palauttaa keskustelun työttömyyteen. Kuinka paljon työttömyys yhteiskunnalle maksaa ja mikä on tehokkain tapa saada työttömät jälleen työllistettyä?

Tätä tutkittiin laajassa kaksivuotisessa valtioneuvoston rahoittamassa tutkimushankkeessa, jonka Pellervon talous­tutkimus PTT toteutti.

Hankkeessa tarkasteltiin moninaisilla aineistoilla, monipuolisesti ja uusimpia tilastollisia menetelmiä käyttäen, mitkä ovat työttömyyden suorat ja epäsuorat kustannukset koko taloudessa.

Työttömyyden laajat kustannukset vuonna 2016 olivat 10,8 miljardia euroa. Työttömyysturvan ja työvoimapalvelujen osuus niistä oli 5,6 miljardia euroa.

Näiden suorien kustannusten lisäksi myös epäsuorat kustannukset osoittautuivat korkeiksi. Työttömien arvioitu osuus toimeentulotuesta ja asumistuesta oli 1,1 miljardia. Verotulojen ja työttömyysvakuutusmaksujen menetys oli 4,1 miljardia. Nämä ovat mittavia kustannuksia.

Lisäksi tutkittiin yksilötason aineistolla, kuinka tehokkaita erityyppiset työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat olleet. Mielenkiintoisen näkökulman tarjosivat myös Sisu-mikro­simulointimallilla suoritetut arviot erilaisten työttömien työllistymistodennäköisyyksistä ja palkoista sekä työllistymisen ansioista tulevien säästöjen kokonaisuudesta.

Yksilön ja yhteiskunnan erot kertovat mielenkiintoisesta ristiriidasta. Yhteiskunnan kannalta kannattaisi keskittää työllistymistä edistävät toimet hyväpalkkaisiin työttömiin, koska silloin julkisen sektorin kustannukset työttömyydestä vähenevät eniten ja työllistyvän maksamien palkkojen myötä saatavat verot ovat suurimmillaan.

Sen sijaan yksilön näkökulmasta suurin hyöty tulisi alhaisen koulutuksen ja usein verrattain pientiä palkkaa saavien nuorten työllistymisen edistämisestä.

Täytyy myös muistaa, että työttömyyden kaikkia kustannuksia on erittäin vaikea arvioida. Monet niistä ovat pitkäkestoisia, kehittyvät hitaasti ja ovat vaikeasti rahallisesti mitattavissa.

Näitä ovat esimerkiksi kasvanut sairastavuus, psykologinen stressi, inhimillisen ja sosiaalisen pääoman rapistuminen sekä kielteiset vaikutukset perhe-elämään ja lapsiin. Siksi työttömyyden vähentäminen on sekä taloudellinen että inhimillinen velvollisuus.

Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Töitä on vieläkin 1990-luvun alkua vähemmän – uudistusten tekeminen on ollut hallituksille vaikeaa

Uutissuomalainen: Kolmella neljästä työttömästä ajantasainen työllistymissuunnitelma

Sosiaaliturvan uudistuksesta tulossa odotettua monimutkaisempi – Sukupuoli, etninen tausta ja asuinalue erottelevat väestöä hyvinvoinnin suhteen